Uma astutettu onnistuneesti Rymyllä!

Uma aloitti juoksunsa hieman odotettu myöhemmin eli tässä joulukuun puolessa välissä. Uman aiemman juoksuvälin perusteella olin odotellut juoksua alkavaksi jo marraskuussa, joten olimme varanneet minulle ja Joonakselle jouluksi lomamatkan ulkomaille. Kun matkamme lähestyi eikä Uma ollut vieläkään aloittanut juoksua niin aloin hieman huolestua, että alkaisiko juoksu juuri niin, että tärpit ajoittuisivat matkamme ajaksi ja juuri niinhän siinä kävi. Onneksi kaikki kuitenkin saatiin järjesteltyä parhain päin.

Siskoni Sanni, joka on itsekin kasvattaja, oli lupautunut tulemaan meille koiravahdiksi joka tapauksessa matkamme ajaksi. Rymyn isäntäväen kanssa sovimme meidän kannaltamme niinkin kivasti, että saimme ottaa Rymyn mukaamme Ouluun astutusreissulle. Kävin hakemassa Rymyn meille sunnuntaina sillä odottelimme tälle viikolle Uman tärppipäiviä. Itse lähdimme matkaan tiistaina ja Sanni jäi meille kotiin huolehtimaan koirista ja tulevasta astutuksesta. Rymy on ollut oikein asiallinen ja fiksu vieras. Automatkallakin se istui aivan hiljaa ja rauhallisesti koko matkan ajan vaikka joutui täysin vieraiden ihmisten matkaan lähtemään. Myös arki meidän ja Sannin koirien kanssa on mennyt hienosti eikä Rymyä ole liikaa stressannut olla tärppinartun kanssa samassa taloudessa.

Mikä parasta, Rymy on hoitanut hienosti astumiset! Se on astunut nyt eilen ja tänään molemmilla kerroilla onnistuneesti Uman. Hyvin oli Rymy hoitanut itse kaiken eikä ollut tarvinnut avustaa lainkaan kuten pelkäsin, että Umasta täytyisi pitää kiinni, ettei se kiemurtelisi alta pois kuten se Jekun kanssa teki. Rymy saa vielä huomenna astua ja sitten se pääsisi ansaitulle kotimatkalle lepäämään ja viettämään vähän rauhallisempaa joulun aikaa perheensä kanssa. Mutta huikea joululahja minulle tämä, että astutus onnistui! Jospa nyt sitten saisin kauan odottamani pentueen Umalle ja kotiin kasvamaan Uman jälkeläisen. Kuukauden päästä Uma pääsee sitten tiineysultraan, jolloin nähdään onko pentuja tosiaan tulossa.

Myös muita hyviä uutisia on. Minni kävi virallisissa luustokuvissa joulukuun alussa ja terveen paperit sai tyttö matkaan. Lonkat kennelliitto lausui B/B, kyynärät 0/0 ja selkä terve. Spondyloosilausuntoa selästä ei virallisena alle kaksi vuotiaille saa, mutta myöskään spondyloosia ei selässä näkynyt. Silmä- ja polvitarkkiin Minni pääsee alkuvuodesta kun Ouluun avataan uusi eläinlääkäriasema, jossa virallisia silmätarkastuksia tehdään. Käytän myös Viivin tuolloin silmätarkatuksessa.

Minnin röntgenkuvia:

Myös yksi pieni miinus Minnistä huomattiin eläinlääkärissä, sillä eläinlääkäri huomasi, että Minniltä puuttuu alaleuasta pieniä välihampaita. Olen itsekin usein tutkinut Minnin hampaita, mutta olen ilmeisesti aina vain kytännyt Minnin purentaa, enkä ole sitten hampaita koskaan sen tarkemmin laskenut. Menee vielä alahuuli aina niin sopivasti sen kohdan päälle, jossa nuo pienet välihampaat ovat niin en ole sitten koskaan huomannut. Minnillä oli pentuna melko kevyt alaleuka, joten tarkkailin paljon sen purentaa, että kehittyyhän se oikein. Purennasta tuli hyvä, mutta ilmeisesti tuo kevyt leuka on kuitenkin ehkä aiheuttanut tuon, ettei ne pienet hampaat ole mahtuneet puhkeamaan.

Onneksi nuo välihampaiden puutokset eivät ole mikään koiraa itseään haittaava ongelma, huonompi juttu olisi jos takahampaita tai vaikka kulmahampaita puuttuisi. Pitää vain ottaa tarkkaan huomioon tuo kun valitsee mahdollisesti jossain vaiheessa urosta Minnille, että sillä olisi täysi hampaisto lähisuvussa ja vahva alaleuka. Minni on kuitenkin niin mahtavan luonteinen ja tähän mennessä tutkitun terveytensä osalta niin hyvä, että olisi sääli jättää se kokonaan pois jalostuskäytöstä hammaspuutoksen takia.

Uman kanssa ehdimme mukavasti käydä korkkaamassa sen kisauran kolmosluokassa ennen kuin sen juoksu alkoi. Hyvin siitä kyllä huomasi jo, että juoksu on alkamassa aivan pian sillä sen vauhti ei ollut lainkaan yhtä hyvä kuin normaalisti ja vähän se tuntui olevan välillä omissa maailmoissaan. Uma on aiemminkin ollut juuri ennen juoksua tuollainen niin pitäisi jatkossa ottaa huomioon, ettei turhaa kisaisi ja treenaisi silloin kun se ei ole parhaassa vireessä. Olin ilmoittanut Uman ja Viivin Tornion kisoihin, joissa minun oli tarkoitus mennä Viivin kanssa kaksi rataa ja Uman kanssa kolme.

Viivistä huomasin lähes heti, että jokin ei ole nyt kohdallaan enkä saanut sitä yhtään syttymään ja innostumaan. Vielä perjantaina olimme käyneet sen kanssa vähän treenailemassa rataa ja silloin sen vire ja innokkuus oli tosi hyvä. Nyt Viivi ei ollut ollenkaan innoissaan ja suoritti radan hitaasti ja se liikkui minusta laukassa ja hypätessään vähän jäykästi. Olimme käyneet edellisenä päivänä pitkän metsälenkin kaverieni koirien kanssa ja luulen, että Viivi oli saattanut tuolloin jotenkin vähän venäyttää itsensä kun oli sitten seuraavan päivänä niin haluton. Päätin heti, että toista rataa emme mene jos Viivi ei ole kunnossa. Tutkailin Viivin liikkeitä parin päivän ajan ja se ravasi koko ajan hyvin, mutta laukassa se ei ojentanut takajalkojaan kovin pitkälle. Onneksi tuo meni ohi parissa päivässä, jonka jälkeen Viivi parani täysin ja nyt se liikkuu taas hienosti jokaisessa askellajissa.

Uma oli ensimmäisellä radalla yllättävänkin hyvin kuulolla, mutta vauhtia sillä ei ollut samalla tavalla kuin normaalisti. Se pysyi koko ajan aika lähellä minua, eikä lähtenyt tapansa mukaisesti jo kaukaa sinkoilemaan seuraaville esteille. Saimme tulokseksi 0 ratavirhettä, mutta valitettavasti radalla oli hyvin tiukka ihanneaika, jossa rata piti suorittaa niin saimme aavistuksen verran yliaikaa. Tosi hienosti kuitenkin, että ensimmäiseltä kolmosen radalta noin hieno tulos! Uma tuli tuloksellaan neljänneksi isosta osallistujamäärästä huolimatta, joten olin kyllä ylpeä. Olin myös itse tuolloin vähän sairaana niin en jaksanut juosta kunnolla, joten silläkin saattoi olla osuutta siihen, että etenimme nyt normaalia hitaammin.

Toisella radalla Uma ei ollut ihan niin hyvin enää kuulolla ja vaikutti, ettei se jaksa keskittyä kunnolla. Se säntäsi radalla yhteen putkista melko huonossa kulmassa ja kaatui putken sisällä pahan näköisesti. Näin kun se tuli putkesta ulos aivan nurin päin koko koira ja tilanne näytti minusta sen verran pahalta, että jätimme radan kesken emmekä osallistuneet enää viimeiselle radalle. Ei Umalle tuosta onneksi mitään tullut, mutta ajattelin, että parempi lähteä kotimatkalle kuin ottaa riski, että jokin olisikin ollut pielessä.

Kisa- ja terveystuloksia

Uman kanssa meillä alkoi syksyn kisakausi vähän haastavissa merkeissä kesän tauon jälkeen. Umalle tulee koko ajan lisää vauhtia jolloin sen ohjaaminen on vaikeutenut. Saimme monista kisoista peräkkäin vain hylättyjä tuloksia kun Uma ehti aina niin nopeasti livahtaa väärällä esteelle radalla. Olemme kuitenkin käyneet nyt paljon treenaamassa Haukiputaalla Active Dogsilla ja olen huomannut, että olemme alkaneet pikkuhiljaa edistymään hienosti. Etenkin omaa ohjaustani olen saanut paljon parannettua hyvillä ohjeilla joita olen saanut ja pystyn nyt paremmin ennakoimaan Uman liikkeitä radalla. Pikkuhiljaa treeni alkoi näkymään myös kisoissa ja aloimme saamaan jälleen tuloksiakin. Viime viikonlopun kisat olivat kuitenkin aivan omaa luokkaansa.

Kisoissa ensimmäisenä ratanamme oli hyppyrata. Umalla oli jo ennestään yksi LUVA hyppyradalta, joten päätin ottaa radan rennosti ja että menemme sen harjoituksen vuoksi. Rata meni oikein kivasti, Umalla oli paljon vauhtia ja ohjasin itse hyvin. Yksi virhe meille tuli kun jäin itse jälkeen enkä ehtinyt ohjaamaan yhtä estettä ajoissa, jolloin sille Uma otti kiellon. Siltä radalta tulokseksi saimme siis 5 ratavirhettä. Tuloksella voitimme myös luokan.

Toinen rata oli agilityrata. Rata alkoi lupaavasti, mutta meille hieman hankala puomi tuotti jälleen ongelmia, sillä Uma karkasi jälleen kerran alastulon kontaktilta, jolloin luulin sen myös hypänneet kontaktipinnan yli josta tulisi 5 ratavirhettä. Tuomarin käsi ei kuitenkaan noussut eli virhettä ei tullut ja saimme tulokseksi 0 ratavirhettä, sijoitus 2. ja LUVA. Olin todella innoissani tuloksesta hankalan syksymme jälkeen.

Kun kolmatta rataa rakennettiin, riemastuin entisetään, sillä näin, ettei sillä radalla ole ollenkaan puomi-estettä. Lähdin siis hyvin positiivisella asenteella tälle radalle ja se selvästi auttoi sillä rata meni todella hienosti ja virheittä. Siltäkin radalta siis 0 ratavirhettä, sijoitus 2. ja LUVA. Lisäksi, koska kyseessä oli Uman kolmas LUVA niin saimme lisäksi luokkanousuun oikeuttavan SERT:n. Uma kisaa siis jatkossa kolmosluokassa!

Tässä video päivän viimeiseltä radalta:

Viivin kanssa emme päässeet tänä syksynä kisaamaan kun se sairastui pari kuukautta sitten kohtutulehdukseen ja sille jouduttiin tekemään kohdunpoisto. Viivi on toipunut ja parantunut hienosti eikä sillä ole ollut mitään ongelmia tulehduksen ja leikkauksen jälkeen. Suunnittelinkin, että ilmoittaisin Viivin ja Uman molemmat vielä meidän syksyn viimeisiin kisoihin Tornioon joulukuun alussa. Tämän jälkeen Uma jäisikin sitten toivon mukaan tauolle mikäli sen astutus onnistuu ja saamme kevääksi pentuja. Viivin kanssa voisin kisata alkuvuodesta sen aikaa kun Uma on pentujentekolomalla, mutta tuskin sitten enää kovin paljon pitempään ennen kuin jättäisin sen eläkkeelle agilitypuuhista. Viivin kanssa haluaisin alkaa harrastamaan myöhemmin rallytokoa ja ehkä koiratanssia.

Myös sijoitustyttöni Minni on aloittanut emäntänsä Marian kanssa agilityharrastuksen. Minni ja Maria kävivät ensin agilitypainotteisen pentukurssin ja nyt he ovat mukana agilityn alkeiskurssilla. Kaksikko onkin edennyt todella hienosti, tosi lahjakkaita molemmat! Olen tosi iloinen, että Minnilläkin on selvästi paljon lahjoja ja potentiaalia agilityyn. Minni on muutenkin mielestäni todella ihana ja hauska koira. Toivon todella, että sen terveystulokset olisivat hyvät, jotta pääsisin tekemään silläkin yhden pentueen. Vilkkaita, hyväluonteisia ja kauniita pentuja tulisi kyllä varmasti niistäkin.

Minni agilitytreeneissä:

Sen lisäksi, että Uman kanssa kisaaminen taas sujuu, niin ilokseni myös sen terveys on mallillaan. Käytin Umaa tänään eläinlääkärissä ja virallisissa silmä- ja polvitarkastuksissa ja terve oli molempien osalta! Uman toinen polvi oli aiemmin tuloksella 1, joten oli kyllä mukavaa, että nyt vikaa ei löytynyt ja tulos oli 0 molempien polvien osalta. Myös selkätutkimuksessa aion käyttää Uman kunhan Oulussa olisi seuraavan kerran joukkotarkastuksia luustokuviin. Myös Minni luustokuvataan ja silmätutkitaan lähiaikoina ja Viivikin menee käymään lähiaikoina jälleen silmätarkissa. Myös geenitestejä pitäisi ottaa Umasta ja Minnistä, jotta tutkittaisiin ovatko ne prcd-PRA -silmäsairauden osalta terveitä vai kantajia. Pompentaudin ja DM:n osalta ne ovat vanhempiensa tulosten perusteella terveitä.

Uman juoksua odottelen alkavaksi todennäköisesti joulukuulle. Toivon todella, että astutus onnistuisi ja Uma saisi kauan odotetun pentueen.