Meillä on ollut pentujen kanssa niin touhukasta, että en ole ehtinyt nettisivuja tai blogia juuri päivittelemään viime aikoina. Tässä kuitenkin nyt pientä katsausta mitä meidän pentuarkeemme kuuluu ja millaisia kavereita Minnin pennuista on nyt kasvanutkaan.
Pennut täyttävät perjantaina jo 7 viikkoa jolloin ne ovat luovutusikäisiä. Osa pennuista lähteekin heti tulevana viikonloppuna uusiin koteihinsa.
n. Hallakedon Helmililja ”Iines”
Iineksestä tulee uusi sijoitusnarttuni ja se lähtee asumaan Minnin mukaan Marian luokse Espooseen. Iines on pennuista vilkkain ja se on ihanan avoin, rohkea ja iloinen hännänheiluttaja. Rakenteeltaan Iines on mukavan korkearaajainen ja sporttinen ja sen turkki on hieman lyhyempi kuin muilla pennuilla. Iineksestä toivotaan emonsa tavoin harrastuskaveria agilityyn sekä tietysti suvun jatkajaa kenneliimme, mikäli se osoittautuu aikuisena jalostuskäyttöön sopivaksi. Iines on ollut alusta asti pentueen isoin, mutta ihan viime päivinä urospennut ovat ottaneet sen painossa kiinni kun ovat hieman rotevampia.
n. Hallakedon Huovinkukka ”Hilla”
Hillasta tulee pentujen isän Moskun omistajan sijoitusnarttu, joten siitä toivotaan suvunjatkajaa Hengenheimon kenneliin. Sijoitukseen Hilla lähtee Tampereelle kahden muun suomenlapinkoiranartun kaveriksi ja siitäkin toivotaan harrastuskoiraa, sekä perheen muiden narttujen tavoin kaveria eräilyyn ja vaelluksille. Hillakin on vilkas ja hyvin taistelutahtoinen narttu. Se on hyvin kaunisilmeinen ja -rakenteinen ja sillä on pörheä hyvälaatuinen pentuturkki. Hilla on ollut pentueen pienin, mutta sekin on kasvanut kuitenkin hyvin tasaisesti ja on oikein sopivan kokoinen ikäänsä nähden.
u. Hallakedon Hietalemmikki ”Mörö”
Mörö lähtee asustamaan Kilpisjärvelle kasvattini Äijän kaveriksi. Mörö on mielestäni melko saman tyyppinen pentu kuin Äijä oli pentuna. Kiltti, melko rauhallinen, mutta utelias eikä kovin junttura. Mörö on mielestäni todella kaunis pentu. Sillä on sopivan vahva pää ja luusto, nätti rakenne ja pörheä turkki. Eiköhän hänestä kasva oiva Lapin mies aikanaan! Pentutarkastuksessa sen toinen kives ei ollut vielä paikallaan, mutta nyt molemmat pallit jo löytyy.
Hallakedon Hopeakäpälä (Työnimeltä Nipsu, tuleva kutsumanimi omistajilla yhä mietinnässä.)
Nipsu on roteva ja potra poika, joka lähtee opiskelemaan terapiakoiran uraa tulevan omistajansa Elisan luokse. Nipsusta on siis toiveissa kouluttaa terapiakoira Elisan työkaveriksi, mikäli se osoittautuu luonteeltaan sopivaksi koulutukseen ja työhön. Nipsu on pennuista ainoa, joka jää asustamaan Ouluun. Nipsu oli menossa alunperin asustamaan toiseen kotiin, mutta sen varaus peruuntui pennusta riippumattomista syistä, mutta onneksi sille löytyi heti tilalle mainio koti Elisan luota. Nipsu on pennuista tällä hetkellä kovin ja lujahermoisin sekä suhteellisen rauhallinen. Tosin se on välillä melkoinen riitapukari. Toivotaan, että siitä kasvaa sopiva koira Elisalle ja terapiakoirakäyttöön! Ainakin tällä hetkellä vaikuttaa hyvin lupaavalta. Myös ulkonäöllisesti Nipsu on todella lupaava ja siltäkin löytyy jo molemmat kivekset.
Mahtava homma siis, että kivesvialta vältyttiin tässä pentueessa vaikka riski siihen tässä yhdistelmässä oli! Muutenkin kaikki on mennyt kyllä niin kohdalleen tämän pentueen kanssa. Minni hoiti pentuja erinomaisesti ja kaikki kasvoivat hyvin ja tasaisesti. Oikeastaan minkäälaisia ongelmia ei ole ollut ja kaikilla pennuilla vaikuttaisi olevan luonteet kunnossa eikä pentutarkastuksessa löytynyt mitään huomautettavaa kenestäkään.
Paljon olemme ehtineet pentujen kanssa puuhailla kaikkea. Olen yrittänyt sosiaalista ja totuttaa niitä kaikkeen mahdolliseen mitä ne saattavat uusissa kodeissaan kohdata. Olemme ajelleet paljon autolla, käyneet katsomassa lampaita ja peuhattu lampolassa, käyty hiekkamontuilla kahlailemassa ja leikitty paljon pihallamme ja tavattu hyvin erilaisia ja eri ikäisiä ihmisvieraita. Mikään ei ole vielä pentuja jännittänyt tai pelottanut eli todella reippaita kakaroita. Pennut ovat myös mielestäni ihanan helppoja käsitellä. Antavat tosi nätisti leikata kynnet ja hoitaa turkkia. Ikävä kyllä tulee näitä pieniä riiviöitä.
Kävimme eilen Tarutuulten kennelin kasvattajan Taru Valliuksen kanssa käyttämässä pentuja ja Minniä Haukiputaan hiekkamontuilla leikkimässä ja Taru otti koirista upeita kuvia. Tässä hieman lisää näitä otoksia.
Kaikki kuvat löytyvät myös tästä osoitteesta.
Pennuista luopumista hieman lohduttaa se, että toivon mukaan saamme kenneliimme loppu vuodesta toisenkin pentueen, sillä Umalle olisi nyt toivon mukaan tulossa sen toinen pentue, mikäli astutus onnistuu ja se tiineytyy. Uma kävi maanantaina virallisessa silmätarkastuksessa ja täysin terveet silmät oli edelleen. Urosvalintakin alkaisi olla pikkuhiljaa selvillä kunhan saisimme jalostustoimikunnalta vastauksen uroskyselyyni ja tietäisimme saako yhdistelmä jalostustoimikunnan suosituksen. Julkistan urosehdokkaan nettisivuilla heti kunhan tämä suositusasia selviää. Uman juoksu sijoittuu todennäköisesti lokakuulle, joten mahdolliset pennut olisivat luovutusikäisiä vasta ensi vuoden puolella. Tästä pentueesta minulla olisi tarkoitus jättää myös yksi pentu kotiin kasvamaan.