Minnun pennut ovat syntyneet!

Minnin ja Moskun pentue syntyi viime perjantaina. Tiineysvuorokausia Minnillä oli takana 60. Synnytys oli pitkähkö, mutta kaikki neljä pentua syntyivät hyvän kokoisina, reippaina ja elinvoimaisina. Kaksi pennuista ja narttuja ja kaksi uroksia, joten sukupuolijakaumakin oli tällä kertaa oikein tasainen! Myös ultrassa laskettu pentujen määrä oli nyt tällä kertaa juuri oikein. Harmi tietysti, että pentuja ei sen enempää tullut, kun niin monelle olisi ollut mahtavat kodit tiedossa, mutta tämäkin on hyvä määrä meille kun aiemmat pentueemme ovat olleet niin pieniä. Minni hoitaa pentujaan aivan täydellisesti ja kaikki neljä ovat todellisia kympin pentuja. Mahtavan työn siis on Minni tehnyt!

Tässä hieman raporttia synnytyksen etenemisestä. Mikäli olet herkkä tai yksityiskohtaisen synnytyskertomisen lukeminen ei kiinnosta sinua, kannattaa tämä blogipostaus jättää väliin. 😀

Seurailin Minnin lämpöjä noin viikon ajan enne synnytystä. Normaali lämpötila sillä on n. 38.5, mutta alkuviikosta sen lämmöt alkoivat tippua ja pysyttelivätkin koko viikon sitten hieman 38 alle. Loppuviikkoa kohti lämmöt laskiat lisää ja perjantaiaamuna ne olivat alle 37. Avautumisvaihe kesti Minnillä melko pitkään. Nukuimme Minnin kanssa kaksi synnytystä edeltävää yötä pentuhuoneessa ja etenkin juuri öisin se oli hyvin levoton ja sai jo supistuksia. Syömisen se lopetti jo torstaiaamuna ja ulkona käydessään se tyhjensi joka kerta suolistoa.

Ensimmäisen pennun synnytyksessä oli hieman haasteita sillä pentu oli Minnin kokoon nähden isokokoinen ja se syntyi takajalat edellä. Pentu tuntui juuttuvan synnytyskanavaan ja Minnilläkin kävi selvästi kipeää. Muutamien vahvampien ponnistusten jälkeen pentu kuitenkin pullahti maailmaan hyvinvoivana klo 13:35. Painoa tällä urospennulla oli syntyessään 325g eli se oli huomattavasti isompi kuin meillä on yleensä pennut olleet vaikka Minni on itse niin pikkuinen. 

Urospentu ”Hemuli”

Minni putsasi heti reippaasti pennun ja söi istukan. Pentu ryömi tämän jälkeen itse suorinta tietä nisälle imemään. Pennun imiessä seuraavat supistukset alkoivat. Niitä kesti melko pitkään ennen kuin pentu tuntui synnytyskanavassa. Tämä pentu oli tulossa oikein päin ulos, mutta se oli vieläkin isompi kuin ensimmäinen pentu ja silläkin oli vaikeuksia mahtua ulos. Minnillä oli taas kipuja ja se huusikin välillä melko kovaa. Avustin pentua hieman syntymässä ja lopulta sekin pullahti ulos oikein virkeänä ja eläväisenä. Tämä narttupentu painoi jopa 366g, joten ei ihmekään, että syntymä teki tiukkaa pienelle Minnille. Tämä pentu syntyi klo 15:00. Tämänkin pennun Minni hoiti hienosti ja pentu ryömi vauhdikkaasti itse nisille imemään.

Narttupentu ”Tuutikki”

Kolmannen pennun synnytys oli onneksi jo helpompi. Pentu oli pienempi narttupentu ja Minni ei tuntunut edes kunnolla huomaavan kun se syntyi, huomattuaan pennun, se puhdisti tämänkin reippaasti ja tämäkin pentu pienemmästä koostaan huolimatta oli yhtä reipas kuin aiemmat pennut ja se ryömi taistelemaan nisistä. Tällä pennulla painoa oli syntyessään 277g ja se syntyi klo 15:39.

Narttupentu ”Mymmeli”

Neljättä pentua saimme hetken odotella ennen kuin supistukset alkoivat, mutta niiden alettua pentu syntyi nopeasti ja helposti klo 17:14. Pentu oli urospentu jolla painoa oli syntyessään 290g. Tämänkin pennun Minni hoiti mallikkaasti ja pentu ryömi itse nisille imemään.

Urospentu ”Nipsu”

Todella onnistunut pentue siis! Olen todella iloinen, että nyt ei syntynyt yhtään heikompaa pentua vaan kaikkien kanssa on ollut alusta asti hyvin helppoa kun pennut ryömivät ja liikkuvat itse hyvin ja imevät vahvasti nisiä ja Minnillä tulee todella hyvin maitoa. Ainoastaan pentujen rauhallisuutta ja hiljaisuutta olen hieman ihmetellyt, mutta mitäpäs sitä huutamaan kun kaikki on hyvin. 🙂 Painoa kaikille on kertynyt koko ajan tosi runsaasti. Isoimmalle nartulle tuli ensimmäisen vuorokauden aikana painoa eniten lisää, jopa 52 grammaa. Pienimmälle nartulle painoa tuli vähiten lisää, mutta sillekin kuitenkin 29 grammaa eli painoonsa nähden sillekin tosi hyvin.

Olen kovasti ihaillut Minnin emontaitoja. Se on ihanan hyvähermoinen ja tyyni pentujen kanssa eikä hätäile mistään. Se hoitaa pentuja huolella, mutta ei hermostu jos joku pentu hieman itkee. Viivin ja Uman sydäntä raastaa pentujen itku, joten ne rupeavat itsekin heti itkemään ja hätäilemään jos joku pentu itkee. Ulkonakin Minni malttaa käydä juuri sopivasti. Se jättää pennut yhteen kasaan nukkumaan ja tulee sitten itse pentuhuoneesta ulko-ovelle ja pyytää ulos. Sisälle sillä on sitten takaisin sisälle melko kiire, tosin tänään se on jo hieman malttanut jättää pentujaan ja on jäänyt meidän kanssammekin viettämään aikaa ja leikkimään hetkeksi. Aivan ihana koira. <3

Kaikille pennut ovat alustavasti varattuja. Meille on suunnitteilla syksyksi pentue myös Umalle.

Pentuodotusta ja muita kuulumisia

Paljon on taas sattunut ja tapahtunut edellisen kirjoituksen jälkeen. Hienoin juttu lienee, että meillä odotetaan juuri Minnin pentuja pian syntyväksi! Minni kävi tiineyden puolessa välissä ultrassa ja ultrassa näkyi eläinlääkärin arvion mukaan ainakin 4 pentua. Minnin tiineys näkyi jännästi jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Näin sitä itse muutama päivä ennen ultraa ja silloin jo sen vatsa oli pyöristynyt niin paljon, että näin heti sen odottavan pentuja. Minnin tiineysvatsa on ollut hieman erilainen kuin vaikka Viivillä ja Umalla. Se ei vieläkään roiku juuri yhtään, mutta se leviää sivuille paljon ja tekee Minnin olemuksesta hyvin tynnyrimäisen. Kauhean suuri sen maha ei kuitenkaan mielestäni nyt ole verrattuna siihen, että se on nyt ihan viimeisillään. Maha on hyvin pinkeä ja pentujen liikkeet tuntuvat selvästi. Ruokahalu Minnillä ei ole ollut aivan yhtä hyvä kuin Viivillä ja Umalla on tiineyden aikana ollut, etenkin alkutiineyden aikana Minni nirsoili paljonkin. Kypsä liha on tällä hetkellä sen herkkua, raakaruoka ja nappulat sitä vähän kyllästyttää.

Minnin laskettu aika olisi nyt tulevana viikonloppuna, mutta voi olla, että pennut syntyvät aiemminkin. Teen itse etätöitä tämän viikon niin voin olla koko ajan paikalla vahtimassa milloin alkaa tapahtua. Olen mittaillut Minnin lämpöjä ja ne ovat nyt laskemaan päin. Vielä pitäisi lämmön todennäköisesti laskea hieman lisää ennen kuin se lähtee nousuun ja synnytyksen pitäisi alkaa. Minni on koko ajan oikein virkeä ja leikkisä, mutta lenkeillä sen vauhti on selvästi hidastunut ja käymmekin enää vain lyhyempiä kävelylenkkejä sen kanssa.

Myös yksi kurjempi juttu sattui sillä sain aivan hetki sitten tietooni, että Minnin velipuolella on todettu nyt epilepsia. Tämä on todella harmi juttu sillä tämä tieto lisää myös tämän pentueen epilepsiariskiä. Nyt ei auta kuin toivoa, että Minnille tai pentueen pennuille ei tuo koskaan tulisi, todella kurja sairaus, mutta valitettavasti melko yleinen tässä rodussa nykyään.

Uman kanssa meillä on ollut nyt hieman taukoa agilitysta, sillä Oulussa on todella paljon kennelyskää liikkeellä niin pelkään käyttää Umaa sellaisissa paikoissa missä pyörii paljon koiria. Mm. treenihalliltamme moni on kuulemma saanut sen, joten emme ole käyneet nyt treeneissämme. Kennelyskähän ei terveille aikuisille koirille ole vaarallinen, mutta pennuille se voi olla hyvinkin vaarallinen. Siksi on pitänyt varoa, ettei kukaan koiristamme saa sitä ja tartuta syntyville pennuille.

Yksissä näyttelyissä ja agilitykisoissa uskalsimme kuitenkin pyörähtää kolmisen viikkoa sitten. Näyttelyt kun olivat pienen paikkakunnan ulkona pidettävät pienet ryhmänäyttelyt ja pyrimme olemaan tarkkoja etteivät koirat pääsisi haistelemaan muita koiria. Agilitykisat puolestaan järjestettiin urheilukentällä eikä millään normaalilla koiraurheilualueella missä pöpöjä voi olla enemmän. Ainakaan vielä ei ole onneksi mitään kennelyskän oireita tullut, joten ehkä noista ei sitten tarttunut mitään mukaan.

Näyttelyt olivat Taivalkosken ryhmänäyttely jossa tuomaroimassa oli Tapio Kakko. Tuomarilla oli tuolloin hyvin tiukka linja eivätkä meidän koirat olleet oikein hänen mieleensä. Mukana meiltä oli Uma sekä Uman pentu kasvattini Toivo. Toivolle kyseessä olivat sen ensimmäiset näyttelyt ja olin iloisesti yllättynyt kuinka hienosti se osasi käyttäytyä. Toivon mielestä kaikki ihmiset vauvasta vaariin olivat ihania, eikä se pullistellut edes muille uroksille.

Tässäpä Uman ja Toivon arvostelut:

Hallakedon Lumimarja
Pieni narttu, hyvät nartun mittasuhteet, riittävä raajakorkeus, muttaturhan tuhdissa kunnossa. Hyvälinjainen pienehkö ja lyhyehkö pää, hyvä stoppi, hyvät korvat. Riittävät etukulmaukset, ulkokierteiset takaraajat ja pysty lantio. Hyvä karvanlaatu ja häntä. Liikkuu riittävällä askeleella, edestä turhan leveästi ja takaa ahtaasti. Miellyttävä luonne. Laatuarvosana Hyvä

Hallakedon Pommerinvirna
Pieni aavistuksen matalaraajainen uros. Kaunis ilme, hyvät pään linjat ja stoppi, mutta pää ei saa tästä enää lyhentyä. Hieman pysty lapa, riittävästi takaa kulmautunut, matala kinner. Rintalasta voisi olla pidempi. Riittävän karhean, mutta turhan pitkä peitinkarva. Hyvä häntä. Saisi liikkua hieman pidemmällä askeleella, liikkuu edestä leveästi ja takaa kapeasti. Erinomainen luonne. Laatuarvosana Erittäin hyvä ja luokkasijoitus 4.

Agilitypaussimme oli tainnut tehdä Umalle ihan hyvää, sillä se oli kisoissa oikein hyvässä vireessä. Sillä on ollut keväällä vähän vauhti hukassa valeraskauksien takia, mutta nyt vauhti oli jälleen ihan mukava, vaikka sillä valeraskautta onkin edelleen. Uma ja Viivi molemmat odottavat innolla Minnin pentuetta ja Uma luulee saavansa myös itse pentuja kun ilmeisesti Minnin raskaushormonit täällä tuoksuvat..

Ensimmäisellä radalla Uma toimi todella hyvin. Oli hyvin kuulolla ja vauhti oli hyvä, mutta itse valitettavasti tein pahan ohjausvirheen jolloin Uma hyppäsi yhden esteen sen väärältä puolelta josta seurasi hylkäys. Toiselle radalla olin itse tarkempi ja teimmekin 0-radan ihan ok ajassa joten yliaikaa ei tullut ja sijoituimme luokassa toiseksi. Kunhan Minnin pennut ovat syntyneet ja hieman kasvaneet niin alamme taas treenaamaan enemmän Uman kanssa. Viivin kanssa en ole oikein nyt harrastellut mitään, mutta ajattelin ehkä ilmoittaa sen rallytoko-epiksiin ensi kuussa. Viivi on taas reissannut paljon viikonloppuisin kaverini kanssa ja sillä on ollut niin mukavaa, ettei se malttaisi lähteä aina takaisin kotiinkaan vaan alkaa juntturoimaan kun pitäisi lähteä autoon..

Minni astutettu onnistuneesti

Matkasimme Minnin kanssa kaksi viikkoa sitten Kouvolaan tapaamaan Mosku-urosta. Minni sai jäädä pariksi yöksi Moskun luokse. Minni ja Mosku pääsivät heti ensimmäisenä iltana tutustumaan toisiinsa eikä paljoa tarvinnut pariskunnalla tutustua toisiinsa kun Minni oli jo heti tyrkyttämässä itseään ja Mosku hypännyt selkään. Nalkkiin asti mennyttä astutusta ei kuitenkaan vielä ensimmäisenä iltana tapahtunut, mutta heti seuraavana aamuna sekin onnistui. Nalkissa pariskunta oli jopa 15 minuuttia, joten toivotaan tosiaan, että astutus tuottaisi tulosta ja pentuja saataisiin! Minni menee käymään ultrassa parin viikon päästä, jolloin saadaan sitten tietää onko pentuja matkassa vai ei. Ainakin pieniä muutoksia Minnin käytöksessä on jo ollut havaittavissa, joten hyvältä vaikuttaa!

Minni asustaa tosiaan nykyään emäntänsä kanssa Helsingissä, mutta ajattelimme tuoda sen hyvissä ajoin meille Ouluun mikäli pentuja on tuloillaan. Pitkä ajomatka kun saattaisi olla turhan raskas kantavalle nartulle. Minnille sattui nyt myös hieman epäonninen tapaus kun sille iski nenäpunkki. Tiineille koirille on aina vähän ikävää antaa mitään vahvoja lääkityksiä, mutta pakkopa tuo on nyt pois hoitaa, ettei tartu punkit mahdollisille pennuille sitten.

Viivi ja Uma ovat olleet terveinä, tosin Viivillä oli pari kuukautta sitten lyhyt, mutta rajuoireinen kennelyskä. Umalle ei ole jostain syystä koskaan tullut kennelyskän oireita vaikka Viivillä on tosiaan joskus tuota köhimistä ollut.

Uman poika Lahku oli käynyt luovuttamassa verta ja siltä otettiin kaikki kolme saatavissa olevaa geenitestiä. Prcd-PRA tyypiltään se oli tulosten mukaan kantaja, mikä tarkoittaa, että myös Uma on tyypiltään kantaja. Umalta ei oltu tuota vielä testattu, mutta tiedossa oli, että se on vanhempiensa tulosten perusteelle tyyppiä terve tai kantaja. Lahkun isä Rymy puolestaan on tyypiltään A eli terve, joten tiedossa olikin, että pentueen koirat tulevat olemaan, joko terveitä tai kantajia. Pompen ja DM tuloksien osalta Lahku oli terve. Kiitos paljon Viivi-omistajalle testaamisesta!

Kuvannut Viivi Saarikko

Lahku on päässyt paljon treenaamaan agilitya Viivi-omistajansa kanssa ja parivaljakko onkin jo aivan huikean taitava! Tosi hienoa ja tarkkaa tekemistä. Lahkulla on on ihana ja iloinen asenne ja se on tosi nopea ja tarkka koira. Hienoa työtä Viivi tehnyt sen koulutuksessa! Tässä Viivin blogista napattu koostevideo yksistä heidän treeneistään.

Myös Uman kanssa olemme treenailleet kerran viikossa treeniryhmässämme, omatoimi treeneissä emme ole nyt ehtineet käydä kun olen itse matkustellut nyt aika paljon ja ollut muutenkin kiireinen. Jospa nämä kiireet tästä pikkuhiljaa alkaisivat helpottaa, niin pääsisimme Uman kanssa ahkeramminkin treenailemaan. Kisoja meillä on tässä kuussa tulossa useita, samoin toukokuussa käymme todennäköisesti muutamissa kisoissa ja myös yhdissä näyttelyissä. Myös Uman poika Toivo aiotaan ilmoittaa mukaan tuonne Taivalkosken ryhmänäyttelyyn, jossa esittäisin sen. Toivo ei ole vielä aiemmin käynyt näyttelyssä, mutta se on erittäin komea ja urosmainen uros.