Pentukuulumisia

Meillä on ollut pentujen kanssa niin touhukasta, että en ole ehtinyt nettisivuja tai blogia juuri päivittelemään viime aikoina. Tässä kuitenkin nyt pientä katsausta mitä meidän pentuarkeemme kuuluu ja millaisia kavereita Minnin pennuista on nyt kasvanutkaan.

Kuvannut Taru Vallius

Pennut täyttävät perjantaina jo 7 viikkoa jolloin ne ovat luovutusikäisiä. Osa pennuista lähteekin heti tulevana viikonloppuna uusiin koteihinsa.

n. Hallakedon Helmililja ”Iines”

Kuvannut Taru Vallius
Kuvannut Taru Vallius
Kuvannut Taru Vallius

Iineksestä tulee uusi sijoitusnarttuni ja se lähtee asumaan Minnin mukaan Marian luokse Espooseen. Iines on pennuista vilkkain ja se on ihanan avoin, rohkea ja iloinen hännänheiluttaja. Rakenteeltaan Iines on mukavan korkearaajainen ja sporttinen ja sen turkki on hieman lyhyempi kuin muilla pennuilla. Iineksestä toivotaan emonsa tavoin harrastuskaveria agilityyn sekä tietysti suvun jatkajaa kenneliimme, mikäli se osoittautuu aikuisena jalostuskäyttöön sopivaksi. Iines on ollut alusta asti pentueen isoin, mutta ihan viime päivinä urospennut ovat ottaneet sen painossa kiinni kun ovat hieman rotevampia.

n. Hallakedon Huovinkukka ”Hilla”

Kuvannut Taru Vallius
Kuvannut Taru Vallius
Kuvannut Taru Vallius

Hillasta tulee pentujen isän Moskun omistajan sijoitusnarttu, joten siitä toivotaan suvunjatkajaa Hengenheimon kenneliin. Sijoitukseen Hilla lähtee Tampereelle kahden muun suomenlapinkoiranartun kaveriksi ja siitäkin toivotaan harrastuskoiraa, sekä perheen muiden narttujen tavoin kaveria eräilyyn ja vaelluksille. Hillakin on vilkas ja hyvin taistelutahtoinen narttu. Se on hyvin kaunisilmeinen ja -rakenteinen ja sillä on pörheä hyvälaatuinen pentuturkki. Hilla on ollut pentueen pienin, mutta sekin on kasvanut kuitenkin hyvin tasaisesti ja on oikein sopivan kokoinen ikäänsä nähden.

u. Hallakedon Hietalemmikki ”Mörö”

Kuvannut Taru Vallius
Kuvannut Taru Vallius
Kuvannut Taru Vallius

Mörö lähtee asustamaan Kilpisjärvelle kasvattini Äijän kaveriksi. Mörö on mielestäni melko saman tyyppinen pentu kuin Äijä oli pentuna. Kiltti, melko rauhallinen, mutta utelias eikä kovin junttura. Mörö on mielestäni todella kaunis pentu. Sillä on sopivan vahva pää ja luusto, nätti rakenne ja pörheä turkki. Eiköhän hänestä kasva oiva Lapin mies aikanaan! Pentutarkastuksessa sen toinen kives ei ollut vielä paikallaan, mutta nyt molemmat pallit jo löytyy.

Hallakedon Hopeakäpälä (Työnimeltä Nipsu, tuleva kutsumanimi omistajilla yhä mietinnässä.)

Kuvannut Taru Vallius
Kuvannut Taru Vallius
Kuvannut Taru Vallius

Nipsu on roteva ja potra poika, joka lähtee opiskelemaan terapiakoiran uraa tulevan omistajansa Elisan luokse. Nipsusta on siis toiveissa kouluttaa terapiakoira Elisan työkaveriksi, mikäli se osoittautuu luonteeltaan sopivaksi koulutukseen ja työhön. Nipsu on pennuista ainoa, joka jää asustamaan Ouluun. Nipsu oli menossa alunperin asustamaan toiseen kotiin, mutta sen varaus peruuntui pennusta riippumattomista syistä, mutta onneksi sille löytyi heti tilalle mainio koti Elisan luota. Nipsu on pennuista tällä hetkellä kovin ja lujahermoisin sekä suhteellisen rauhallinen. Tosin se on välillä melkoinen riitapukari. Toivotaan, että siitä kasvaa sopiva koira Elisalle ja terapiakoirakäyttöön! Ainakin tällä hetkellä vaikuttaa hyvin lupaavalta. Myös ulkonäöllisesti Nipsu on todella lupaava ja siltäkin löytyy jo molemmat kivekset.

Kuvannut Taru Vallius

Mahtava homma siis, että kivesvialta vältyttiin tässä pentueessa vaikka riski siihen tässä yhdistelmässä oli! Muutenkin kaikki on mennyt kyllä niin kohdalleen tämän pentueen kanssa. Minni hoiti pentuja erinomaisesti ja kaikki kasvoivat hyvin ja tasaisesti. Oikeastaan minkäälaisia ongelmia ei ole ollut ja kaikilla pennuilla vaikuttaisi olevan luonteet kunnossa eikä pentutarkastuksessa löytynyt mitään huomautettavaa kenestäkään.

Kuvannut Taru Vallius

Paljon olemme ehtineet pentujen kanssa puuhailla kaikkea. Olen yrittänyt sosiaalista ja totuttaa niitä kaikkeen mahdolliseen mitä ne saattavat uusissa kodeissaan kohdata. Olemme ajelleet paljon autolla, käyneet katsomassa lampaita ja peuhattu lampolassa, käyty hiekkamontuilla kahlailemassa ja leikitty paljon pihallamme ja tavattu hyvin erilaisia ja eri ikäisiä ihmisvieraita. Mikään ei ole vielä pentuja jännittänyt tai pelottanut eli todella reippaita kakaroita. Pennut ovat myös mielestäni ihanan helppoja käsitellä. Antavat tosi nätisti leikata kynnet ja hoitaa turkkia. Ikävä kyllä tulee näitä pieniä riiviöitä.

Kuvannut Taru Vallius

Kävimme eilen Tarutuulten kennelin kasvattajan Taru Valliuksen kanssa käyttämässä pentuja ja Minniä Haukiputaan hiekkamontuilla leikkimässä ja Taru otti koirista upeita kuvia. Tässä hieman lisää näitä otoksia.

Kaikki kuvat löytyvät myös tästä osoitteesta.

Pennuista luopumista hieman lohduttaa se, että toivon mukaan saamme kenneliimme loppu vuodesta toisenkin pentueen, sillä Umalle olisi nyt toivon mukaan tulossa sen toinen pentue, mikäli astutus onnistuu ja se tiineytyy. Uma kävi maanantaina virallisessa silmätarkastuksessa ja täysin terveet silmät oli edelleen. Urosvalintakin alkaisi olla pikkuhiljaa selvillä kunhan saisimme jalostustoimikunnalta vastauksen uroskyselyyni ja tietäisimme saako yhdistelmä jalostustoimikunnan suosituksen. Julkistan urosehdokkaan nettisivuilla heti kunhan tämä suositusasia selviää. Uman juoksu sijoittuu todennäköisesti lokakuulle, joten mahdolliset pennut olisivat luovutusikäisiä vasta ensi vuoden puolella. Tästä pentueesta minulla olisi tarkoitus jättää myös yksi pentu kotiin kasvamaan.

 

 

Minnun pennut ovat syntyneet!

Minnin ja Moskun pentue syntyi viime perjantaina. Tiineysvuorokausia Minnillä oli takana 60. Synnytys oli pitkähkö, mutta kaikki neljä pentua syntyivät hyvän kokoisina, reippaina ja elinvoimaisina. Kaksi pennuista ja narttuja ja kaksi uroksia, joten sukupuolijakaumakin oli tällä kertaa oikein tasainen! Myös ultrassa laskettu pentujen määrä oli nyt tällä kertaa juuri oikein. Harmi tietysti, että pentuja ei sen enempää tullut, kun niin monelle olisi ollut mahtavat kodit tiedossa, mutta tämäkin on hyvä määrä meille kun aiemmat pentueemme ovat olleet niin pieniä. Minni hoitaa pentujaan aivan täydellisesti ja kaikki neljä ovat todellisia kympin pentuja. Mahtavan työn siis on Minni tehnyt!

Tässä hieman raporttia synnytyksen etenemisestä. Mikäli olet herkkä tai yksityiskohtaisen synnytyskertomisen lukeminen ei kiinnosta sinua, kannattaa tämä blogipostaus jättää väliin. 😀

Seurailin Minnin lämpöjä noin viikon ajan enne synnytystä. Normaali lämpötila sillä on n. 38.5, mutta alkuviikosta sen lämmöt alkoivat tippua ja pysyttelivätkin koko viikon sitten hieman 38 alle. Loppuviikkoa kohti lämmöt laskiat lisää ja perjantaiaamuna ne olivat alle 37. Avautumisvaihe kesti Minnillä melko pitkään. Nukuimme Minnin kanssa kaksi synnytystä edeltävää yötä pentuhuoneessa ja etenkin juuri öisin se oli hyvin levoton ja sai jo supistuksia. Syömisen se lopetti jo torstaiaamuna ja ulkona käydessään se tyhjensi joka kerta suolistoa.

Ensimmäisen pennun synnytyksessä oli hieman haasteita sillä pentu oli Minnin kokoon nähden isokokoinen ja se syntyi takajalat edellä. Pentu tuntui juuttuvan synnytyskanavaan ja Minnilläkin kävi selvästi kipeää. Muutamien vahvampien ponnistusten jälkeen pentu kuitenkin pullahti maailmaan hyvinvoivana klo 13:35. Painoa tällä urospennulla oli syntyessään 325g eli se oli huomattavasti isompi kuin meillä on yleensä pennut olleet vaikka Minni on itse niin pikkuinen. 

Urospentu ”Hemuli”

Minni putsasi heti reippaasti pennun ja söi istukan. Pentu ryömi tämän jälkeen itse suorinta tietä nisälle imemään. Pennun imiessä seuraavat supistukset alkoivat. Niitä kesti melko pitkään ennen kuin pentu tuntui synnytyskanavassa. Tämä pentu oli tulossa oikein päin ulos, mutta se oli vieläkin isompi kuin ensimmäinen pentu ja silläkin oli vaikeuksia mahtua ulos. Minnillä oli taas kipuja ja se huusikin välillä melko kovaa. Avustin pentua hieman syntymässä ja lopulta sekin pullahti ulos oikein virkeänä ja eläväisenä. Tämä narttupentu painoi jopa 366g, joten ei ihmekään, että syntymä teki tiukkaa pienelle Minnille. Tämä pentu syntyi klo 15:00. Tämänkin pennun Minni hoiti hienosti ja pentu ryömi vauhdikkaasti itse nisille imemään.

Narttupentu ”Tuutikki”

Kolmannen pennun synnytys oli onneksi jo helpompi. Pentu oli pienempi narttupentu ja Minni ei tuntunut edes kunnolla huomaavan kun se syntyi, huomattuaan pennun, se puhdisti tämänkin reippaasti ja tämäkin pentu pienemmästä koostaan huolimatta oli yhtä reipas kuin aiemmat pennut ja se ryömi taistelemaan nisistä. Tällä pennulla painoa oli syntyessään 277g ja se syntyi klo 15:39.

Narttupentu ”Mymmeli”

Neljättä pentua saimme hetken odotella ennen kuin supistukset alkoivat, mutta niiden alettua pentu syntyi nopeasti ja helposti klo 17:14. Pentu oli urospentu jolla painoa oli syntyessään 290g. Tämänkin pennun Minni hoiti mallikkaasti ja pentu ryömi itse nisille imemään.

Urospentu ”Nipsu”

Todella onnistunut pentue siis! Olen todella iloinen, että nyt ei syntynyt yhtään heikompaa pentua vaan kaikkien kanssa on ollut alusta asti hyvin helppoa kun pennut ryömivät ja liikkuvat itse hyvin ja imevät vahvasti nisiä ja Minnillä tulee todella hyvin maitoa. Ainoastaan pentujen rauhallisuutta ja hiljaisuutta olen hieman ihmetellyt, mutta mitäpäs sitä huutamaan kun kaikki on hyvin. 🙂 Painoa kaikille on kertynyt koko ajan tosi runsaasti. Isoimmalle nartulle tuli ensimmäisen vuorokauden aikana painoa eniten lisää, jopa 52 grammaa. Pienimmälle nartulle painoa tuli vähiten lisää, mutta sillekin kuitenkin 29 grammaa eli painoonsa nähden sillekin tosi hyvin.

Olen kovasti ihaillut Minnin emontaitoja. Se on ihanan hyvähermoinen ja tyyni pentujen kanssa eikä hätäile mistään. Se hoitaa pentuja huolella, mutta ei hermostu jos joku pentu hieman itkee. Viivin ja Uman sydäntä raastaa pentujen itku, joten ne rupeavat itsekin heti itkemään ja hätäilemään jos joku pentu itkee. Ulkonakin Minni malttaa käydä juuri sopivasti. Se jättää pennut yhteen kasaan nukkumaan ja tulee sitten itse pentuhuoneesta ulko-ovelle ja pyytää ulos. Sisälle sillä on sitten takaisin sisälle melko kiire, tosin tänään se on jo hieman malttanut jättää pentujaan ja on jäänyt meidän kanssammekin viettämään aikaa ja leikkimään hetkeksi. Aivan ihana koira. <3

Kaikille pennut ovat alustavasti varattuja. Meille on suunnitteilla syksyksi pentue myös Umalle.

Pentuodotusta ja muita kuulumisia

Paljon on taas sattunut ja tapahtunut edellisen kirjoituksen jälkeen. Hienoin juttu lienee, että meillä odotetaan juuri Minnin pentuja pian syntyväksi! Minni kävi tiineyden puolessa välissä ultrassa ja ultrassa näkyi eläinlääkärin arvion mukaan ainakin 4 pentua. Minnin tiineys näkyi jännästi jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Näin sitä itse muutama päivä ennen ultraa ja silloin jo sen vatsa oli pyöristynyt niin paljon, että näin heti sen odottavan pentuja. Minnin tiineysvatsa on ollut hieman erilainen kuin vaikka Viivillä ja Umalla. Se ei vieläkään roiku juuri yhtään, mutta se leviää sivuille paljon ja tekee Minnin olemuksesta hyvin tynnyrimäisen. Kauhean suuri sen maha ei kuitenkaan mielestäni nyt ole verrattuna siihen, että se on nyt ihan viimeisillään. Maha on hyvin pinkeä ja pentujen liikkeet tuntuvat selvästi. Ruokahalu Minnillä ei ole ollut aivan yhtä hyvä kuin Viivillä ja Umalla on tiineyden aikana ollut, etenkin alkutiineyden aikana Minni nirsoili paljonkin. Kypsä liha on tällä hetkellä sen herkkua, raakaruoka ja nappulat sitä vähän kyllästyttää.

Minnin laskettu aika olisi nyt tulevana viikonloppuna, mutta voi olla, että pennut syntyvät aiemminkin. Teen itse etätöitä tämän viikon niin voin olla koko ajan paikalla vahtimassa milloin alkaa tapahtua. Olen mittaillut Minnin lämpöjä ja ne ovat nyt laskemaan päin. Vielä pitäisi lämmön todennäköisesti laskea hieman lisää ennen kuin se lähtee nousuun ja synnytyksen pitäisi alkaa. Minni on koko ajan oikein virkeä ja leikkisä, mutta lenkeillä sen vauhti on selvästi hidastunut ja käymmekin enää vain lyhyempiä kävelylenkkejä sen kanssa.

Myös yksi kurjempi juttu sattui sillä sain aivan hetki sitten tietooni, että Minnin velipuolella on todettu nyt epilepsia. Tämä on todella harmi juttu sillä tämä tieto lisää myös tämän pentueen epilepsiariskiä. Nyt ei auta kuin toivoa, että Minnille tai pentueen pennuille ei tuo koskaan tulisi, todella kurja sairaus, mutta valitettavasti melko yleinen tässä rodussa nykyään.

Uman kanssa meillä on ollut nyt hieman taukoa agilitysta, sillä Oulussa on todella paljon kennelyskää liikkeellä niin pelkään käyttää Umaa sellaisissa paikoissa missä pyörii paljon koiria. Mm. treenihalliltamme moni on kuulemma saanut sen, joten emme ole käyneet nyt treeneissämme. Kennelyskähän ei terveille aikuisille koirille ole vaarallinen, mutta pennuille se voi olla hyvinkin vaarallinen. Siksi on pitänyt varoa, ettei kukaan koiristamme saa sitä ja tartuta syntyville pennuille.

Yksissä näyttelyissä ja agilitykisoissa uskalsimme kuitenkin pyörähtää kolmisen viikkoa sitten. Näyttelyt kun olivat pienen paikkakunnan ulkona pidettävät pienet ryhmänäyttelyt ja pyrimme olemaan tarkkoja etteivät koirat pääsisi haistelemaan muita koiria. Agilitykisat puolestaan järjestettiin urheilukentällä eikä millään normaalilla koiraurheilualueella missä pöpöjä voi olla enemmän. Ainakaan vielä ei ole onneksi mitään kennelyskän oireita tullut, joten ehkä noista ei sitten tarttunut mitään mukaan.

Näyttelyt olivat Taivalkosken ryhmänäyttely jossa tuomaroimassa oli Tapio Kakko. Tuomarilla oli tuolloin hyvin tiukka linja eivätkä meidän koirat olleet oikein hänen mieleensä. Mukana meiltä oli Uma sekä Uman pentu kasvattini Toivo. Toivolle kyseessä olivat sen ensimmäiset näyttelyt ja olin iloisesti yllättynyt kuinka hienosti se osasi käyttäytyä. Toivon mielestä kaikki ihmiset vauvasta vaariin olivat ihania, eikä se pullistellut edes muille uroksille.

Tässäpä Uman ja Toivon arvostelut:

Hallakedon Lumimarja
Pieni narttu, hyvät nartun mittasuhteet, riittävä raajakorkeus, muttaturhan tuhdissa kunnossa. Hyvälinjainen pienehkö ja lyhyehkö pää, hyvä stoppi, hyvät korvat. Riittävät etukulmaukset, ulkokierteiset takaraajat ja pysty lantio. Hyvä karvanlaatu ja häntä. Liikkuu riittävällä askeleella, edestä turhan leveästi ja takaa ahtaasti. Miellyttävä luonne. Laatuarvosana Hyvä

Hallakedon Pommerinvirna
Pieni aavistuksen matalaraajainen uros. Kaunis ilme, hyvät pään linjat ja stoppi, mutta pää ei saa tästä enää lyhentyä. Hieman pysty lapa, riittävästi takaa kulmautunut, matala kinner. Rintalasta voisi olla pidempi. Riittävän karhean, mutta turhan pitkä peitinkarva. Hyvä häntä. Saisi liikkua hieman pidemmällä askeleella, liikkuu edestä leveästi ja takaa kapeasti. Erinomainen luonne. Laatuarvosana Erittäin hyvä ja luokkasijoitus 4.

Agilitypaussimme oli tainnut tehdä Umalle ihan hyvää, sillä se oli kisoissa oikein hyvässä vireessä. Sillä on ollut keväällä vähän vauhti hukassa valeraskauksien takia, mutta nyt vauhti oli jälleen ihan mukava, vaikka sillä valeraskautta onkin edelleen. Uma ja Viivi molemmat odottavat innolla Minnin pentuetta ja Uma luulee saavansa myös itse pentuja kun ilmeisesti Minnin raskaushormonit täällä tuoksuvat..

Ensimmäisellä radalla Uma toimi todella hyvin. Oli hyvin kuulolla ja vauhti oli hyvä, mutta itse valitettavasti tein pahan ohjausvirheen jolloin Uma hyppäsi yhden esteen sen väärältä puolelta josta seurasi hylkäys. Toiselle radalla olin itse tarkempi ja teimmekin 0-radan ihan ok ajassa joten yliaikaa ei tullut ja sijoituimme luokassa toiseksi. Kunhan Minnin pennut ovat syntyneet ja hieman kasvaneet niin alamme taas treenaamaan enemmän Uman kanssa. Viivin kanssa en ole oikein nyt harrastellut mitään, mutta ajattelin ehkä ilmoittaa sen rallytoko-epiksiin ensi kuussa. Viivi on taas reissannut paljon viikonloppuisin kaverini kanssa ja sillä on ollut niin mukavaa, ettei se malttaisi lähteä aina takaisin kotiinkaan vaan alkaa juntturoimaan kun pitäisi lähteä autoon..