Pentusuunnitelmia ja Hallakedon kasvattien kuulumisia

Hallakedon kenneliin kuuluu oikein hyvää kaikille koirille ja kasvateillekin. Uman pojista on kasvanut hienoja poikia, Äijä on yhtä hieno kuin aina ennenkin, Minni kehittyy koko ajan agilityssa lisää, Viivi on pysynyt terveenä ja Uman kanssa kisaaminen ja treenaaminen sujuu.

Iloksemme Minnin pentusuunnitelmat ovat myös edenneet ja toivon mukaan saammekin kevääksi pentuja. Minnille valikoitui urokseksi upea Hengenheimon Alkuräjähdys eli Mosku. Pentuja-sivulla lisätietoja yhdistelmästä ja pohdintojani siitä miksi juuri Mosku valikoitui nyt urokseksi. Peukut pystyyn, että astutus onnistuisi ja saataisiin pentuja taloon!

Kuva: Anniina Salo

Uman kanssa aiomme jatkaa kisaamista heti vuoden alusta alkaen. Myös Minnin kanssa toivoisin pääseväni starttaamaan parit viralliset kisat ennen pennutusta, mikäli vain saamme sen emännän Marian kanssa hiottua kepit kuntoon. Syyskaudella meillä oli vähän ikävää epäonnea kun itse kämmäilin harmillisen paljon niin tuloksilla ei juuri juhlittu, mutta etenemistä tapahtui kuitenkin paljon ja nyt odotankin oikein innolla tulevaa kisakautta.

Viivin kanssa ei olla nyt oikein harrasteltu, pitäisi senkin kanssa aktivoitua kun kuitenkin vielä terve ja energinen koira on. Sen sijaan Viivi on käynyt paljon reissaamassa kaverini mukana ja toiminut toimistokoirana hänen työpaikallaan. Myös lampaita Viivi on päässyt välillä paimentamaan kuten myös Uma ja Minni.

Viivi on kasvattanut talven aikana huiman pitkän turkin, joka myös valitettavasti takkuuntuu helposti ja kerää melko paljon lunta itseensä. Steriloinnin huonoja puolia. Todennäköisesti leikkaankin sen turkin taas kesän tullen lyhyeksi, ettei sen tarvitsisi kärsiä turhasta kuumuudesta. Myös pohjavilla sillä on vähän erikoista ja näyttäisi, ettei edellisenkään talven villa ole paikoin ironnut kokonaan.

Myös Umalle ajattelin teettää vielä toisen pentueen jossain vaiheessa, mutta tarkkaa aikaa en vielä oikein tiedä. Odottelen ainakin ensin, että Uman poikia terveystutkittaisiin niin näkisi vähän, että mitä se periyttää. Ainakin luonteet vaikuttavat pojilla olevan kohdillaan ja hurjan komeitakin ovat. Pääkaupunkiseudulla asustava Lahku eli Hallakedon paimenmatara on myös osoittautunut erinomaiseksi harrastuskoiran aluksi ja on jo nuoresta iästään huolimatta todella taitava agilityssa. Myös paimennuksessa kaikilla kolmella on selvästi lahjoja, Oulussa asuvat pojat kävivät meillä Kiimingissä paimentamassa kennelin paimennusviikonloppuna ja Lahku oli päässyt jo aiemmin muualla paimeneen. Suunnittelimme, että voisimme pitää toisenkin kennelviikonlopun keväällä, jossa voisimme ottaa pieniä toko- ja agilitytreenejä aamusta ja illalla paimennusta.

Kuvannut Viivi Saarikko
Kuvannut Viivi Saarikko

Kasvattiani Äijää eli Hallakedon Lapinlemmikki on taas päässyt ihailemaan kun Eränkävijät-sarjasta on pyörinyt uusin kausi telkkarissa. Myös Yle Areenasta voi katsoa kaikki sarjan jaksot jos haluaa ihailla Äijää ja ohjelman komeita maisemia ja muita koiria.

Kuvannut Aleksanteri Pikkarainen

Surullisia mietteitäni pentutehtaista

Viime päivinä otsikoissa on ollut uutisointia surullisesti päättyneestä  pentutehdastapauksesta. Pielavedellä on paljastunut erään ison ja vanhan suomenlapinkoirakennelin karmeat olot, joihin on nyt puututtu ottamalla koirat välittömästi huostaan. Valitettavasti aikuisista koirista iso osa oli niin huonossa kunnossa, että ainakin 18 niistä piti lopettaa heti. Erityisen surullista asiasta tekee se, että näitä tapauksia on ollut lähivuosina aivan liian monta rotumme parissa eikä tällekään kasvattajalle tämä ollut edes ensimmäinen kerta kun hän on saanut tuomion eläinrääkkäyksestä. Silti toiminta on saanut jatkua vuodesta toiseen. Välillä toiminta on kai paremmin täyttänyt määräykset ja välillä huonommin. Tällä kertaa tilanne oli kuitenkin kärjistynyt aivan liian pahaksi korien kannalta. Täällä Ylen uutinen aiheesta.

Lappalaiskoira ry:llä on meneillään Puhdas lappalaiskoira-kampanja, jonka tarkoituksena on vastustaa rekisteröimättömien lappalaiskoirien tehtailua. Kampanjalla halutaan lisätä tietoutta siitä, millaisia riskejä rekisteröimättömän koiran hankkimiseen saattaa liittyä ja kerrotaan tietoja siitä, että mitä yleensä on taustalla mikäli joku kauppaa rekisteröimätöntä rotukoiraa. Itsekin olen ehdottomasti kampanjan kanssa samaa mieltä asiasta. Mikäli kahden rotukoiran jälkeläisiä ei rekisteröidä, on jokin asia hyvin todennäköisesti pielessä. Hinnassa mahdollisesti säästetty muutama satanen voi hyvin nopeasti kostautua ja moninkertaistua eläinlääkärikuluissa mikäli myöhemmin selviääkin hämäristä taustoista johtuvia terveysongelmia. Kun ostat rekisteröidyn pennun, voit tarkistaa esimerkiksi Jalostustietojärjestelmästä koirasi suvun terveystuloksia luuston ja silmäsairauksien osalta sekä selata Lappalaiskoirat ry:n sivuilta listauksia autoimmuunisairauksista, sekä geenitestatuista koirista. Lisäksi vastuulliset kasvattajat pyytävät usein jalostustoimikunnalta suosituksen suunnitellulle yhdistelmälleen, jonka saa mikäli yhdistelmässä ei ole liikaa riskitekijöitä perinnöllisten sairauksien osalta, sekä myös kertovat koiriensa suvussa esiintyvistä perinnöllisistä sairauksista ja mahdollisista riskeistä. Suomenlapinkoira kuuluu rotuna myös PEVISA-ohjelmaan eli perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan. Tämä tarkoittaa sitä, että pentuja ei saa rekisteriin, mikäli tietyt terveystutkimukset on koirien vanhemmille tekemättä.

Valitettava tosiasia kuitenkin on, että pentujen rekisteröinti tai kennelnimi ei aina riitä takaamaan sitä, että kaikki olisi kunnossa. Pennunostajan on otettava monia muitakin asioita huomioon kun valitsee kasvattajaa ja pentua. Esimeriksi tämä juuri otsikoissa ollut kasvattaja kasvatti vuosikaudet myös rekisteröityjä pentueita. Vasta rekisteröintikiellon saatuaan noin vuosi sitten, johtuen koirien liian huonoista oloista hän siirtyi kokonaan rekisteröimättömien koirien kauppaamiseen. Tätä ennen hän myi rekisteröityjä pentuja ja toimi jopa ulkomuototuomarina koiranäyttelyissä vaikka käsittääkseni kyseisen henkilön kasvatustyö useilla eri paikka kunnilla on ollut vähintäänkin kyseenalaista jo pitkään.

Itse olen todella tarkka sen suhteen, että mistä ostaisin koiran ja minkä kenneleiden kanssa tekisin yhteistyötä. Minä en halua tukea millään tavalla sellaista toimintaa, minkä itse tuomitsen ja tästä syystä en menisi esimerkiksi astuttamaan omia narttujani paikkaan minkä toiminnasta en pidä, sillä rahallinen hyöty mahdollistaa tällaistenkin paikkojen toimimisen. Mikäli kukaan ei ostaisi pentua tai tekisi muutakaan yhteistyötä kenneleiden kanssa, joissa koiria pidetään huonosti, niin toiminta ei voisi jatkua. Meillä muilla kasvattajilla ja tietenkin pennunostajilla on suuri vastuu tässä asiassa, sillä valitettavasti lainsäädäntö eläinten auttamiseksi on tällä hetkellä liian heikko. Eikä näitä eläinrääkkääjiä voi helposti muuttaa. Mikäli he eivät näe toiminnassaan mitään väärää, eivät he tule tapojaan muuttamaan ennen kuin on pakko.

Mistä sitten tunnistaa hyvän koirakasvattajan? Jokaisella on eri kriteerit sen suhteen mikä on hyvää kasvattamista ja mikä ei, mutta tässä hieman omaa näkemystäni asiasta millainen on luotettava ja asiallinen kasvattaja tai kenneli.

  • Kasvattaja päästää pennunostajat kotiinsa/kenneliin katsomaan kennelin koiria ja pentuja.
  • Koirien yleiskunto on hyvä, lihavuusaste on sopiva, turkit eivät ole takussa ja kynnet ovat leikattu
  • Koirat asuvat turvallisessa ja siistissä elinympäristössä
  • Koirat ovat hyväluonteisia
  • Pennut saavat olla riittävästi ihmiskontaktissa ja tottuvat kodin ja arjen ääniin ja tapahtumiin, pennut eivät saa olla arkoja ja epäsosiaalisia.
  • Kasvattaja on avoin.  Kertoo avoimesti koiriensa taustoista ja lähisuvun terveydestä, ei jätä mainitsematta ikäviä asioita tai yritä kierrellä keskittymällä vain positiivisiin puoliin. Yhdistelmistä kerrotaan KAIKKI tiedossa olevat riskit sekä kerrotaan, mitä jalostusarvoa yhdistelmällä on rodulle.
  • Yhdistelmän koirille on tehty riittävät terveystutkimukset ja geenitestit

Yllä mainitut asiat ovat mielestäni ehdottomat vähittäisvaatimukset kenelle tahansa pennunottajalle, mutta näiden lisäksi  itselläni on vielä omia voimakkaita mielipiteitäni asioista, joita taas monet muut kasvattajat eivät sitten allekirjoita. Tarkoitukseni ei ole myöskään sanoa, että minun näkemykseni on välttämättä juuri se oikea eikä minulla ole mitään vastaan ihmisiä, joiden näkemykset poikkeavat omistani. Tässä seuraavassa listatut asiat edustavat vain omaa henkilökohtaista mielipidettäni siitä, että mitä vaatimuksia minulla on pentua hankkiessa sekä myydessäni omia kasvattejani.

  • Minä en osta pentua paikasta, missä koirat asuvat ulkona tai erillisissä kenneltiloissa enkä myöskään myy pentua tällaiseen paikkaan. Oman kokemukseni mukaan suomenlapinkoira on niin sosiaalinen rotu, että se haluaa olla siellä missä ihmisetkin eivätkä ulkona häkissä eristyksissä ihmisistä. Koirien riittävästä aktivoinnista ja liikunnasta voi vastata muillakin tavoilla kuin pitämällä koiraa tarhassa ulkona 24/7.
  • Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä liian suuria koira- ja pentuemääriä kenneleissä. Suomenlapinkoira on suomalainen alkuperäisrotu ja sitä on jalostettava tarkoin. Jokaisella yhdistelmällä tulisi olla jokin rotua eteenpäin jalostava tarkoitus eikä vain se, että pentuja tehdään myyntiä varten. Rodun kasvattamisen ei siis mielestäni pitäisi olla kenenkään päivätyötä. Pennusta haaveilevat voivat kyllä ihan hyvin odottaa ja harkita päätöstään hetken odotellessaan sopivaa pentua sen sijaan, että heille löytyisi pentu jättikennelistä kuin marketin hyllyltä heti kun sellaisen hankinta pälkähtää päähän. Itse mietin jokaista tulevaa yhdistelmää usein jopa useamman vuoden, pohtien onko sillä jotain annettavaa rodulle. En vain yksinkertaisesti jaksa uskoa, että kymmeniä pentueita vuodessa suoltavissa jättikenneleissä harkittaisiin jokaista pentuetta tältä kantilta vaan pentuja tehdään, koska ostajia löytyy.
  • Jättikennelit sotivat omaa ideologiaani vastaan myös sen osalta, että haluan, että jokainen kennelin koira on rakastettu ja huolelle pidetty perheenjäsen ja yksilö. Minun mielestäni jättikenneleitä ei tarvita vaan pennun voi ihan hyvin ottaa myös pienemmästä kennelistä, jossa jalostukseen käytettävät koirat ovat hyvin hoidettuja ja rakastettuja lemmikkejä eivätkä tuotantoeläimiä. Rotumme parissa onneksi suurin osa kenneleistä on näitä pienempiä kotikenneleitä, joten valinnanvaraakin löytyy.
  • Yksittäisten koirien pentuemäärät eivät saisi olla liian suuret. Tämänkin rodun parissa on ilmennyt ikävän paljon matadorijalostusta eli sitä, että yksittäinen uros tekee todella monta pentuetta. Tämä johtaa siihen, että rodun geenipooli kaventuu ja eri sukuisia koiria on vaikea löytää jalostukseen jolloin saatetaan joutua käyttämään sisäsiitosta, josta seuraa omia ongelmiaan. Tästä syystä suosin uroksia, joiden pentuemäärät ovat pieniä ja lähisukukin olisi lisääntynyt mahdollisimman vähän. Myöskään liian nuoria uroksia ei tulisi käyttää, sillä useat perinnölliset sairaudet puhkeavat vasta myöhemmällä iällä.
  • Nartuille synnyttäminen ja imettäminen ovat raskaita kokemuksia, mikä vaatii pitkän palautumisajan. Narttuja ei saa astuttaa peräkkäisistä juoksuista eikä liian nuorta tai vanhaa narttua saa käyttää jalostukseen. Jokainen narttu on elävä ja tunteva yksilö eikä sitä saisi rasittaa liialla pentuemäärällä.
  • Terveyttä tulisi olla tutkittu riittävän laajasti ja terveystuloksien tulisi olla riittävän hyvät. Suomenlapinkoirilla PEVISA:an kuuluvat vain lonkkien kuvaaminen ja silmäpeilaus. Omasta mielestäni D- ja E-lonkkaiset koirat eivät kuulu jalostukseen ja C-lonkkaisetkin vain yhdistettynä A-lonkkaiseen. Lonkkaideksien tulisi yhdistelmässä olla yli 100 eli rodun keskiarvio parempi. Lisäksi toivoisin, että ainakin toiselta yhdistelmässä olisi kuvattu kyynärät ja polvet 0 tuloksella, silmäsairauksiin ja autoimmuunisairauksiin ei saisi olla liikaa riskiä. Selän kuvaus edes toiselta koiralta yhidtelmässä olisi iso plussa ja samoin jalostustoimikunnan suositus yhdistelmälle olisi iso plussa.
  • Suomenlapinkoirille on olemassa tällä hetkellä kolme geenitestiä, joilla voidaan selvittää koiran status sen suhteen onko se sairauksien osalta terve, kantaja vai sairas/riskissä sairastua. Nämä testattavat sairaudet ovat DM, prcd-PRA ja Pompen-tauti. Mikäli yhdistetään terve ja kantaja, voivat pennut olla korkeintaan tyyppiä kantaja eli eivät voi itse sairastua kyseisiin sairauksiin. Itse käytän jalostukseen vain yhdistelmiä, joissa nämä kolme sairautta ovat testattu yhdistelmän osalta niin, että statukset ovat tiedossa eivätkä pennut voi sairastua. Esimerkiksi sijoitusnarttuni Minni on kaikkien näiden osalta tyyppiä terve, joten sitä voi käyttää myös testaamattomien urosten kanssa eivätkä pennut voi sairastua.
  • Koirien luonteesta ja/tai harrastusominaisuuksista tulisi olla jotain näyttöä sillä itse haluan harrastaa aktiivisesti koirieni kanssa. Haluaisin, että edes toiselta vanhemmista löytyisi luonnetesti- tai MH-tulos ja/tai edes toinen vanhemmista harrastaisi jotain lajia. Rauhallista koitikoiran elämää viettävästä koirasta voi olla vaikeaa tulkita muuten, että olisiko siinä potkua esimerkiksi ykköslajiini agilityyn vai ei. Tämä asia ei kuitenkaan ole prioriteeteissäni ykkösenä vaan voin tästä asiasta joustaa mikäli kaikki muu on ok.

Tällaisia mietteitä itselläni. Mahdollisesti unohdin listata vielä jotain. Painotan vielä sitä, että tosiaan eriäviä mielipiteitä hyvästä koiran pidosta on paljon. Esimerkiksi tuo asia, että ovat lappalaiskoirat ulko- vai sisäkoiria jakavat paljon mielipiteitä. Itse koen että lappalaiskoirat ovat enemmän paimenkoiria taustoiltaan ja ominaisuuksiltaan kuin itsenäisempia pystykorvatyyppisiä koria. Esimerkiksi jos päästän Uman yksin meidän pihallemme niin se tulee haukkumaan ovelle, että päästäkää sisään, sillä se ei halua olla ilman ihmisiä ulkona. Ihmisten kanssa taas se rakastaa ulkoilua ja liikuntaa yli kaiken. Viivi taas on hieman itsenäisempi ja se tykkää olla yksinkin ulkona muutamia tunteja kerrallaan. Sellainen esimerkiksi voisi olla Viiville hyvä, että se saisi olla työpäivien ajan tarhassa ja muun ajan sisällä ihmisten kanssa.

Suomenlapinkoirakasvattajia löytyy Suomesta n. 200, joten jokaiselle löytyy varmasti se sopiva ja omia ideologioita vastaava paikka mistä hankkia koira. Pennunottajia kehotan suureen tarkkaavaisuuteen ja kärsivällisyyteen, koirasta saa toivon mukaan ystävän itselleen n. viideksitoista vuodeksi, joten pentua valittaessa ei kannata hätiköidä. Jokainen varmasti toivoo tervettä ja hyväluonteista koiraa, joten kannattaa nähdä vaivaa, että sellaisen myös saisi.

 

Hallakedon kuulumisia

Meillä on ollut niin tapahtumarikas kesä, että on vähän blogin päivityskin jäänyt kaiken kiireen keskellä. Menin itse mm. naimisiin kesäkuussa ja häämatkalla oltiin sekä tietysti koirien kanssa käytiin kisareissuilla. Nimenikin tosiaan muuttui nyt avioliiton myötä ja minut tunnetaankin nykyään nimellä Anna Tiala. Tässäpä vähän koostetta, että mitä meille oikein kuuluu.

Uman pennut muuttivat huhtikuussa uusiin koteihinsa.

Lahku eli Hallakedon Paimenmatara, muutti Helsinkiin. Lahkusta on kasvanut hieno nuori harrastuskoiran alku.

Kuvannut Viivi Saarikko

Toivo eli Hallakedon Pommerinvirna jäi Ouluun ja Toivostakin on kasvanut reipas ja erittäin komea nuori koiraherra.

Myös Unto eli Hallakedon Poronjäkälä jäi asustamaan Ouluun. Unto on reipas ja melko vilkas, komea ja pörröinen poika.

Uma toipui pentujenteosta todella nopeasti ja se pysyisikin oikeastaan koko ajan oikein hyvässä kunnossa eikä sen yleiskunto päässyt mssään vaiheessa tippumaan kovin paljoa. Sen lihaskunto on ennallaan ja kestävyys hyvä, joten olemme kesän aikana aloittaneet jälleen agilityssa kisaamisen. Kuuma kesä on tehnyt kisareissuista aika-ajoin melko raskaita, mutta onneksi Uma on kuitenkin jaksanut hyvin kun on vain huolehtinut riittävästä viilennyksestä. Kisapaikoilla on ollut hyvät koiran viilennysmahdollisuudet, joten olen pitänyt Uman kasteltuna viileällä vedellä ja myös viilennystakki on ollut ahkerassa käytössä.

Viivi on reissannut tänä kesänä paljon ja se on ollut välillä pitkiäkin aikoja kaverini mukana reissaamassa ja mökkeilemässä. Viivillä oli keväällä hormonitoiminnan häiriöstä johtuvia iho-ongelmia, mutta nyt iho on jälleen hyvä, eikä ongelmia ole enää ollut. Viivin turkinlaatu on muuttunut steriloinnin myötä vähän haastavammaksi, joten olemme pitäneet sen nyt kesän ajan lyhyessä turkissa. Viivi on tykännyt kun on saanut olla hieman viileämmällä lyhyellä turkilla. Luultavasti ajelen jatkossakin Viivin turkin kesäisin.

Olemme käyneet myös välillä lammaspaimenessa Uman ja Minnin kanssa. Molemmat ovat toimineet oikein hyvin lampailla.

Myös agilitya Minni on harrastanut ahkerasti emäntänsä Marian kanssa ja kaksikko on kehittynyt huimasti! Myös muu yleinen hallinta ja tottelevaisuus Minnillä on mennyt paljon eteenpäin ja Minni onkin nykyään mahtavan tottelevainen ja kiltti nuori koira.

Seuraava pentue Hallakedon kenneliin on suunnitteilla juurikin Minnille keväälle 2019. Olen katsellut ahkerasti Minnille potentiaalisia sulhasehdokkaita ja minulla olisikin mielessäni pari hyvää vaihtoehtoa. Lopullista urosvalintaa tehdessäni kysyn myös jalostustoimikunnalta suositusta yhdistelmään.

Minni on käynyt nyt laajoissa terveystutkimuksissa ja tässäpä vielä kooste Minnin hienoista terveystuloksista:

  • Lonkat: B/B
  • Kyynärät: 0/0
  • Polvet: 0/0
  • Silmät: OK
  • Selkä:
    -nikamien epämuotoisuus: VA0 (normaali), lukumäärä: 0
    -välimuotoinen lanne-ristinikama: LTV0 (normaali)
  • Sydämen kuuntelutulos: Ei sivuääniä
  • Prcd-PRA: A eli terve
  • Pompentauti: n/n eli terve vanhempien tuloksen perusteella
  • DM: n/n eli terve vanhempien tuloksen perusteella