Kategoria: Uncategorized

Paljon on taas sattunut ja tapahtunut edellisen kirjoituksen jälkeen. Hienoin juttu lienee, että meillä odotetaan juuri Minnin pentuja pian syntyväksi! Minni kävi tiineyden puolessa välissä ultrassa ja ultrassa näkyi eläinlääkärin arvion mukaan ainakin 4 pentua. Minnin tiineys näkyi jännästi jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Näin sitä itse muutama päivä ennen ultraa ja silloin jo sen vatsa oli pyöristynyt niin paljon, että näin heti sen odottavan pentuja. Minnin tiineysvatsa on ollut hieman erilainen kuin vaikka Viivillä ja Umalla. Se ei vieläkään roiku juuri yhtään, mutta se leviää sivuille paljon ja tekee Minnin olemuksesta hyvin tynnyrimäisen. Kauhean suuri sen maha ei kuitenkaan mielestäni nyt ole verrattuna siihen, että se on nyt ihan viimeisillään. Maha on hyvin pinkeä ja pentujen liikkeet tuntuvat selvästi. Ruokahalu Minnillä ei ole ollut aivan yhtä hyvä kuin Viivillä ja Umalla on tiineyden aikana ollut, etenkin alkutiineyden aikana Minni nirsoili paljonkin. Kypsä liha on tällä hetkellä sen herkkua, raakaruoka ja nappulat sitä vähän kyllästyttää.

Minnin laskettu aika olisi nyt tulevana viikonloppuna, mutta voi olla, että pennut syntyvät aiemminkin. Teen itse etätöitä tämän viikon niin voin olla koko ajan paikalla vahtimassa milloin alkaa tapahtua. Olen mittaillut Minnin lämpöjä ja ne ovat nyt laskemaan päin. Vielä pitäisi lämmön todennäköisesti laskea hieman lisää ennen kuin se lähtee nousuun ja synnytyksen pitäisi alkaa. Minni on koko ajan oikein virkeä ja leikkisä, mutta lenkeillä sen vauhti on selvästi hidastunut ja käymmekin enää vain lyhyempiä kävelylenkkejä sen kanssa.

Myös yksi kurjempi juttu sattui sillä sain aivan hetki sitten tietooni, että Minnin velipuolella on todettu nyt epilepsia. Tämä on todella harmi juttu sillä tämä tieto lisää myös tämän pentueen epilepsiariskiä. Nyt ei auta kuin toivoa, että Minnille tai pentueen pennuille ei tuo koskaan tulisi, todella kurja sairaus, mutta valitettavasti melko yleinen tässä rodussa nykyään.

Uman kanssa meillä on ollut nyt hieman taukoa agilitysta, sillä Oulussa on todella paljon kennelyskää liikkeellä niin pelkään käyttää Umaa sellaisissa paikoissa missä pyörii paljon koiria. Mm. treenihalliltamme moni on kuulemma saanut sen, joten emme ole käyneet nyt treeneissämme. Kennelyskähän ei terveille aikuisille koirille ole vaarallinen, mutta pennuille se voi olla hyvinkin vaarallinen. Siksi on pitänyt varoa, ettei kukaan koiristamme saa sitä ja tartuta syntyville pennuille.

Yksissä näyttelyissä ja agilitykisoissa uskalsimme kuitenkin pyörähtää kolmisen viikkoa sitten. Näyttelyt kun olivat pienen paikkakunnan ulkona pidettävät pienet ryhmänäyttelyt ja pyrimme olemaan tarkkoja etteivät koirat pääsisi haistelemaan muita koiria. Agilitykisat puolestaan järjestettiin urheilukentällä eikä millään normaalilla koiraurheilualueella missä pöpöjä voi olla enemmän. Ainakaan vielä ei ole onneksi mitään kennelyskän oireita tullut, joten ehkä noista ei sitten tarttunut mitään mukaan.

Näyttelyt olivat Taivalkosken ryhmänäyttely jossa tuomaroimassa oli Tapio Kakko. Tuomarilla oli tuolloin hyvin tiukka linja eivätkä meidän koirat olleet oikein hänen mieleensä. Mukana meiltä oli Uma sekä Uman pentu kasvattini Toivo. Toivolle kyseessä olivat sen ensimmäiset näyttelyt ja olin iloisesti yllättynyt kuinka hienosti se osasi käyttäytyä. Toivon mielestä kaikki ihmiset vauvasta vaariin olivat ihania, eikä se pullistellut edes muille uroksille.

Tässäpä Uman ja Toivon arvostelut:

Hallakedon Lumimarja
Pieni narttu, hyvät nartun mittasuhteet, riittävä raajakorkeus, muttaturhan tuhdissa kunnossa. Hyvälinjainen pienehkö ja lyhyehkö pää, hyvä stoppi, hyvät korvat. Riittävät etukulmaukset, ulkokierteiset takaraajat ja pysty lantio. Hyvä karvanlaatu ja häntä. Liikkuu riittävällä askeleella, edestä turhan leveästi ja takaa ahtaasti. Miellyttävä luonne. Laatuarvosana Hyvä

Matkasimme Minnin kanssa kaksi viikkoa sitten Kouvolaan tapaamaan Mosku-urosta. Minni sai jäädä pariksi yöksi Moskun luokse. Minni ja Mosku pääsivät heti ensimmäisenä iltana tutustumaan toisiinsa eikä paljoa tarvinnut pariskunnalla tutustua toisiinsa kun Minni oli jo heti tyrkyttämässä itseään ja Mosku hypännyt selkään. Nalkkiin asti mennyttä astutusta ei kuitenkaan vielä ensimmäisenä iltana tapahtunut, mutta heti seuraavana aamuna sekin onnistui. Nalkissa pariskunta oli jopa 15 minuuttia, joten toivotaan tosiaan, että astutus tuottaisi tulosta ja pentuja saataisiin! Minni menee käymään ultrassa parin viikon päästä, jolloin saadaan sitten tietää onko pentuja matkassa vai ei. Ainakin pieniä muutoksia Minnin käytöksessä on jo ollut havaittavissa, joten hyvältä vaikuttaa!

Minni asustaa tosiaan nykyään emäntänsä kanssa Helsingissä, mutta ajattelimme tuoda sen hyvissä ajoin meille Ouluun mikäli pentuja on tuloillaan. Pitkä ajomatka kun saattaisi olla turhan raskas kantavalle nartulle. Minnille sattui nyt myös hieman epäonninen tapaus kun sille iski nenäpunkki. Tiineille koirille on aina vähän ikävää antaa mitään vahvoja lääkityksiä, mutta pakkopa tuo on nyt pois hoitaa, ettei tartu punkit mahdollisille pennuille sitten.

Viivi ja Uma ovat olleet terveinä, tosin Viivillä oli pari kuukautta sitten lyhyt, mutta rajuoireinen kennelyskä. Umalle ei ole jostain syystä koskaan tullut kennelyskän oireita vaikka Viivillä on tosiaan joskus tuota köhimistä ollut.

Uman poika Lahku oli käynyt luovuttamassa verta ja siltä otettiin kaikki kolme saatavissa olevaa geenitestiä. Prcd-PRA tyypiltään se oli tulosten mukaan kantaja, mikä tarkoittaa, että myös Uma on tyypiltään kantaja. Umalta ei oltu tuota vielä testattu, mutta tiedossa oli, että se on vanhempiensa tulosten perusteelle tyyppiä terve tai kantaja. Lahkun isä Rymy puolestaan on tyypiltään A eli terve, joten tiedossa olikin, että pentueen koirat tulevat olemaan, joko terveitä tai kantajia. Pompen ja DM tuloksien osalta Lahku oli terve. Kiitos paljon Viivi-omistajalle testaamisesta!

Lahku on päässyt paljon treenaamaan agilitya Viivi-omistajansa kanssa ja parivaljakko onkin jo aivan huikean taitava! Tosi hienoa ja tarkkaa tekemistä. Lahkulla on on ihana ja iloinen asenne ja se on tosi nopea ja tarkka koira. Hienoa työtä Viivi tehnyt sen koulutuksessa! Tässä Viivin blogista napattu koostevideo yksistä heidän treeneistään.

Myös Uman kanssa olemme treenailleet kerran viikossa treeniryhmässämme, omatoimi treeneissä emme ole nyt ehtineet käydä kun olen itse matkustellut nyt aika paljon ja ollut muutenkin kiireinen. Jospa nämä kiireet tästä pikkuhiljaa alkaisivat helpottaa, niin pääsisimme Uman kanssa ahkeramminkin treenailemaan. Kisoja meillä on tässä kuussa tulossa useita, samoin toukokuussa käymme todennäköisesti muutamissa kisoissa ja myös yhdissä näyttelyissä. Myös Uman poika Toivo aiotaan ilmoittaa mukaan tuonne Taivalkosken ryhmänäyttelyyn, jossa esittäisin sen. Toivo ei ole vielä aiemmin käynyt näyttelyssä, mutta se on erittäin komea ja urosmainen uros.

Hallakedon kenneliin kuuluu oikein hyvää kaikille koirille ja kasvateillekin. Uman pojista on kasvanut hienoja poikia, Äijä on yhtä hieno kuin aina ennenkin, Minni kehittyy koko ajan agilityssa lisää, Viivi on pysynyt terveenä ja Uman kanssa kisaaminen ja treenaaminen sujuu.

Iloksemme Minnin pentusuunnitelmat ovat myös edenneet ja toivon mukaan saammekin kevääksi pentuja. Minnille valikoitui urokseksi upea Hengenheimon Alkuräjähdys eli Mosku. Pentuja-sivulla lisätietoja yhdistelmästä ja pohdintojani siitä miksi juuri Mosku valikoitui nyt urokseksi. Peukut pystyyn, että astutus onnistuisi ja saataisiin pentuja taloon!

Uman kanssa aiomme jatkaa kisaamista heti vuoden alusta alkaen. Myös Minnin kanssa toivoisin pääseväni starttaamaan parit viralliset kisat ennen pennutusta, mikäli vain saamme sen emännän Marian kanssa hiottua kepit kuntoon. Syyskaudella meillä oli vähän ikävää epäonnea kun itse kämmäilin harmillisen paljon niin tuloksilla ei juuri juhlittu, mutta etenemistä tapahtui kuitenkin paljon ja nyt odotankin oikein innolla tulevaa kisakautta.

Viivin kanssa ei olla nyt oikein harrasteltu, pitäisi senkin kanssa aktivoitua kun kuitenkin vielä terve ja energinen koira on. Sen sijaan Viivi on käynyt paljon reissaamassa kaverini mukana ja toiminut toimistokoirana hänen työpaikallaan. Myös lampaita Viivi on päässyt välillä paimentamaan kuten myös Uma ja Minni.

Viivi on kasvattanut talven aikana huiman pitkän turkin, joka myös valitettavasti takkuuntuu helposti ja kerää melko paljon lunta itseensä. Steriloinnin huonoja puolia. Todennäköisesti leikkaankin sen turkin taas kesän tullen lyhyeksi, ettei sen tarvitsisi kärsiä turhasta kuumuudesta. Myös pohjavilla sillä on vähän erikoista ja näyttäisi, ettei edellisenkään talven villa ole paikoin ironnut kokonaan.

Myös Umalle ajattelin teettää vielä toisen pentueen jossain vaiheessa, mutta tarkkaa aikaa en vielä oikein tiedä. Odottelen ainakin ensin, että Uman poikia terveystutkittaisiin niin näkisi vähän, että mitä se periyttää. Ainakin luonteet vaikuttavat pojilla olevan kohdillaan ja hurjan komeitakin ovat. Pääkaupunkiseudulla asustava Lahku eli Hallakedon paimenmatara on myös osoittautunut erinomaiseksi harrastuskoiran aluksi ja on jo nuoresta iästään huolimatta todella taitava agilityssa. Myös paimennuksessa kaikilla kolmella on selvästi lahjoja, Oulussa asuvat pojat kävivät meillä Kiimingissä paimentamassa kennelin paimennusviikonloppuna ja Lahku oli päässyt jo aiemmin muualla paimeneen. Suunnittelimme, että voisimme pitää toisenkin kennelviikonlopun keväällä, jossa voisimme ottaa pieniä toko- ja agilitytreenejä aamusta ja illalla paimennusta.

Kasvattiani Äijää eli Hallakedon Lapinlemmikki on taas päässyt ihailemaan kun Eränkävijät-sarjasta on pyörinyt uusin kausi telkkarissa. Myös Yle Areenasta voi katsoa kaikki sarjan jaksot jos haluaa ihailla Äijää ja ohjelman komeita maisemia ja muita koiria.