Blogi

Viivi synnytti 23.8.2016 n. viikon etuajassa kaksi pentua, nartun ja uroksen. Aluksi kaikki sujui hyvin, synnytys sujui helposti ja nopeasti ja Viivi alkoi heti hoitamaan hyvin pentujaan. Molemmat pennut olivat reippaita ja terveitä. Narttupentu imi heti hyvin ja osasi itse etsiä nisän, mutta uroksella oli hieman vaikeuksia löytää nisälle, joten se tarvitsi siihen vähän apua. Kun pentu oli autettu nisälle, se imi hyvin ja ahneesti, emme siis olleet huolissamme vaan ajattelimme sen oppivan kyllä aikanaan löytämään itsekin nisät.

Autoimme poikapennun eli Uuvanan, joka sen nimeksi olisi tullut, nisälle monta kertaa päivässä. Pentujen ollessa yhden vuorokauden ikäisiä, huomasimme, ettei Uuvanalla ole kaikki hyvin. Sen virkeys oli hieman laskenut ja se vaikutti väsyneeltä, eikä se jaksanut imeä enää kunnolla. Laitoimme sitä parin tunnin välein nisälle kuten aiemminkin, mutta se ei jaksanut imeä. Tuolloin annoin pennulle myös lämmintä hunajavettä, jotta se saisi energiaa ja hieman piristyisi. Hunajavesi tepsikin ensimmäisellä kerralla ja pian sen annon jälkeen Uuvana imi jälleen reippaasti Viivin maitoa.

Tämän jälkeen onni kääntyi. Aloimme syöttää Uuvanalle emonmaidon vastiketta ja pentuja vahvistavaa tahnaa, mutta pentu ei virkistynyt eikä myöskään kasvanut enää. Tyttöpentu eli Ulpukka pulskistui ja oli virkeä, mutta Uuvana vain kuihtui silmissä vaikka se saikin ravintoa vastikkeen ansiosta. Myös nisää sille tarjottiin edelleen, mutta sitä se ei alkanut enää kunnolla imemään. Olin useisiin eri kasvattajiin ja eläinlääkäriin yhteydessä ja hyvistä useista vinkeistä huolimatta pentua ei saatu enää parantumaan. Sillä oli riittävästi lämpöä ja ravintoa, mutta se heikkeni silti. Kitalaki oli normaali, se ulosti ja virtsasi normaalisti ja Viivi hoiti sitä kaikella rakkaudella. Vastiketta anoimme päivin ja öin kahden tunnin välein ja se sai myös nieltyä sen, muttei silti voimistunut.

Meillä oli tänään varattu eläinlääkärille aika klo 14.00. Olisin vienyt pennun näytille ja olisimme tehneet eläinlääkärin kanssa päätöksen, että kannattaako sen kanssa vielä yrittää vai täytyykö pentu lopettaa. Menin itse tänään aamulla töihin ja avomieheni Joonas jäi kotiin ruokkimaan pentua. Töissä ollessa minua kuitenkin huoletti liikaa Uuvanan tilanne ja lähdin aikaisemmin töistä kotiin. Joonas pääsi nukkumaan valvotun yön jälkeen ja aloin itse ruokkimaan pentua pienellä tuttipullolla, jossa oli vastiketta. Pentu tuntui viileältä sen saamasta lisälämmöstä huolimatta ja sen hengitys oli raskasta. Pentu nieli hitaasti eikä jaksanut imeä kunnolla tuttipulloa. Pikkuhiljaa elämä vain katosi siitä. Raskas hengitys lakkasi ja pennusta tuli eloton. Se kuoli kämmenelleni aivan hiljaa ja rauhallisesti. Viivi nuoli ja tökki kuonollaan huolestuneena elotonta poikastaan, mutta mikään ei tuonut sitä enää takaisin. Lopulta Viivi ymmärsi mitä oli tapahtunut ja antoi kiltisti ottaa pennun pois. Nyt Viivi hoitaa ahkerasti tyytyväistä ja pulskaa Ulpukkaa, joka meille jäi.

On niin surullista, että näin piti käydä. Mietin kaiken aikaa olisinko voinut tehdä jotain toisin ja että miksi näin kävi? Miksi kaikin puolin terveeltä vaikuttanut koiranpentu kuihtui vain pois. Uuvana oli niin kaunis ja täydellinen. Sille olisi ollut hyvä ja rakastava koti odottomassa, joka nyt ei saakkaan ihanaa Uuvana-pentua. Nyt voimme vain toivoa, että Ulpukan kanssa kaikki sujuisi hyvin, ja että siitä kasvaisi hieno ja terve koira.  Jään ikuisesti kaipaamaan pientä Uuvana-pentua, jolla tulee olemaan aina paikka sydämessäni. En unohda sinua koskaan pieni rakas Uuvana.

Viivi kävi maanantaina tiineysultrassa ja näkyihän siellä olevan pentuja tulossa. 🙂 Viivin tiineys on nyt noin puolessa välissä, joten jännityksellä odotamme miten loppu odotusaika sujuu ja montako pentua sieltä lopulta syntyy. Ultrassa ei näkynyt kovin montaa pentua, joten kovin suurta pentuetta ei ole odotettavissa. Kyselyitä pennuista on tullut, mutta etenkin mahdollisia urospentuja voisi olla vapaana ja lisäksi etsin sijoituskotia yhdelle narttupennulle, mikäli pentueessa on narttuja.

Olemme ostaneet avomieheni Joonaksen kanssa talon, joten ehdimme muuttaa uuteen kotiimme mukavasti ennen Viivin pentujen syntymää. Talomme sijaitsee Oulun Välivainiolla eli melko lähellä Oulun keskustaa. Uudessa kodissamme onkin mukavasti pennuilla tilaa kasvaa ja temmeltää, kovaa pentukuumetta tässä jo itsellänikin pukkaa, joten voi olla hieman vaikeaa luopua kaikista tämän pentueen pennuista. Suunnitelmissani olisi jättää keväällä Uman tulevasta pentueesta yksi pentu kotiin. Kovasti on minulla nyt mietinnät menossa, että mihin urokseen Uman kohdalla päädyn. Ajattelin käyttää Uman myös syksyllä jalostustarkastuksessa ja talvella luonnetestissä. Myös Uman polvet aion tutkituttaa varalta uudestaan, hyvin ovat koivet pelanneet, eivätkä ole koskaan oireilleet yhtään millään tavalla.

Olemme käyneet Uman kanssa kaksissa agilitykisoissa sitten viime päivityksen. Matkasimme Ylöjärvelle asti Agirotu-tapahtumaan ja yövyimme Tampereella leirintäalueella. Lauantaina tapahtumassa kisasimme kaksi tavallista rataa ja sunnuntaina osallistuimme lappalaiskoirien joukkueessa joukkueviestikisaan, mikä olikin oikein hauska kokemus. Joukkueemme koostui medilappareista ja joukkueen nimi oli Lapinkullankaivajat. 🙂 Joukkueemme osallistui myös pukukulkueeseen, jossa oli lukuisa määrä upeasti pukeutuneita joukkueita ja hienoimmat puvut palkittiin. Meidän joukkueemme ei valitettavasti voittanut, vaikka lahjukset tuomareille olivatkin hyvät ja joukkueemme nimeen viittaavat. 😉

Lisäksi kävimme Uman kanssa Kokkolassa Klag #18-tapahtumassa kisaamassa. Kisat pidettiin märissä merkeissä Kokkolan leirintäalueella ja kenttä oli todella haastavassa kunnossa sateiden vuoksi. Itsekin kaaduin radalla liukastuttuani märällä nurmella kaksi kertaa. Menimme kahden päivän aikana yhteensä 4 rataa joilta tulokseksi saimme kaksi 15 rataa, yhden hylyn ja yhden 10. Yllättäen myös voitimme kisan tuolla 10 virhepisteen radallamme. Osallistujia tuolla oli paljon, mutta nollia ei ykkösissa tuolla juuri tullut haastavien ratojen ja todella märän ja liukkaan pohjan vuoksi. Vaikeaahan se oli juosta kun piti koko ajan varoa ja myös Umaa inhotti märkyys todella paljon, se kun inhoaa kaikkia lätäköitä eikä suostu niihin juoksemaan. Ohessa video tuolta voittoradaltamme, videolla näkyy myös komea kaatumiseni.

Kävimme molempien koirien kanssa Kajaanin ryhmänäyttelyssä 5.6.2016, jossa tuomarina meillä toimi Reino Korpela. Lapinkoiria oli näyttelyyn ilmoitettu hurja määrä, joten miten suurempia odotuksia minulla ei näyttelymenestyksen suhteen ollut. Sijoituksia ei arvatenkaan tullut, mutta molemmat koirat saivat oikein kivat ja itsensä näköiset arvostelut.

Viivin arvostelu:

Musta vaalein merkein. Keskikokoa selvästi pienempi, mittasuhteiltaan kuitenkin sopiva. Kaunis pää jossa hyvä ilme. Sopiva raajaluusto, sopivat kulmaukset. Hyvä häntä, liikkuu riittävällä askelmitalla, AVO ERI.

Uman arvostelu:

Musta valkoisin merkein. Pieni kokoinen, mitan alarajoilla oleva narttu, jolla kokonaisuuteen sopiva kevyen oloinen pää. Hyvät silmät ja korvat. Hyvä kaula ja runko, hyvät kulmaukset. Liikkuu hieman lyhyellä askelmitalla, NUO EH.

Tuomarin mieleen olivat siis huomattavasti isommat koirat kuin Viivi ja Uma. Ohessa vielä Oona Heikkisen ottama kuva Viivistä ja Paula Martiskaisen ja Titta Repon ottamat kuvat Umasta:

Kävimme viime viikonloppuna myös agilitykisoissa molempien koirien kanssa ja Uma avasi oman kisauransa todella mallikkaasti. Heti ensimmäisenä päivänä se nappasi molemmilta radoilta nollat, LUVA:t ja voitti molemmat luokat. Myös Viivin kanssa meni hienosti ja se teki ensimmäisella radalla oikein nopean nollan ja toisella radalla vitosen kun pudotti yhden riman. Harmillisesti jäi taas LUVA kuitenkin saamatta sillä Viivi sijoittui nopeasta menosta huolimatta kolmanneksi nollaradallaan ja vain kaksi ensimmäistä sai LUVA:n vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Toisella radalla Viivi sijoittui toiseki vitosellaan. Ohessa videot molempien koirien yhdistä radoista.

Uma:

Viivi:

Toisena päivänä meillä ei ollutkaan Uman kanssa enää niin paljon onnea matkassa. Ensimmäisellä radalla Uma karkasi pahasti lähdöstä ja minulla tulio tästä syystä niin kiire edetä, että juoksin esteen siivekkeeseen pahki ja kaaduin. 🙂 Pasi Parkkinen onnistui ikuistamaan tästä mainion kuvankin:

Minun ja Uman hämmennys tapahtuneesta oli molemminpuoleinen ja Uma tästä suutahtaneena karkasi jopa radalta hetkeksi. Jatkoimme kuitenkin karkaamisen jälkeen radan loppuun ja hienosti tuo pikkukoira viiletti loppuradan. Toisella radalla Uma kyllä pysyi tällä kertaa hyvin lähdössä, mutta jäin siitä huolimatta jo melko alussa pahasti jälkeen ja Uma pääsi luikahtamaan väärään putken päähän ja tästä meille tuli hylky. Menimme kuitenkin luonnollisesti radan loppuun jälleen ja hienosti meni loppurata. Viivin kanssa menimme sunnuntaina vain yhden radan, joka sujui radan vaikeuteen nähden iha ok ja tulokseksi saimme 10 ja Viivi sijoittui toiseksi. Kakkosten radat olivat tuona päivänä todella haastavat, joten olen kyllä tyytyväinen tuloksemme.

Olen mielettömän ylpeä kyllä Umasta. Uskon, että siitä tulee vielä todella hyvä agilitykoira. Se on todella nopea lapinkoira ja se rakastaa agilityä. Sitä pystyy ohjaamaan melko kaukaa ja sen estehaku on erinomainen. Myös kepit sillä ovat hämmästyttävän nopeat ja varmat ja se osaa hyvin itse hakea ensimmäisen keppivälin. Se on kyllä oppinut todella nopeasti. Vaikea uskoa, että se on vasta alle kaksi vuotias ja miten vähällä treenillä se on kaiken oppinut. Emme ole käyneet edes ainuttakaan agilitykurssia vaan olemme treenanneet vain itsekseen ja välillä ostaneet irtotunteja Active Dogsilta ja siskoltani Sannilta. Olen kyllä niin onnellinen siitä, että jätin Uman itselleni enkä myynyt tai sijoittanut sitä niin kuin alunperin aioin. Joskus sitä on vain luotettava omaan vaistoonsa ja nyt osui vaisto oikeaan kun aavistin, että tämä pentu minun kannattaa pitää. <3

Uma aloitti nyt heti kisojen jälkeen juoksun, joten nyt pidämme sen aikaa kisa- ja treenitauon sen kanssa, mutta menemme luultavasti heti ensi kuussa Kokkolaan agilitykisoihin molempien kanssa. Myös Viivin juoksua toivon tässä pian alkavaksi, jotta se voitaisiin astuttaa pian. Myös Umalle olen hieman haaveillut pentuja ensi keväälle, mikäli raaskin keskeyttää mahdollisesti silloin hyvin käynnissä olevan kisauramme pentujen teon ajaksi. Uman pentueesta haluaisin jättää myös yhden pennun kotiin, eli kovaa pentukuumetta pukkaa.