Julkaistu

Uma astutettu onnistuneesti!

Vierailimme Uman kanssa ihanan Jekku-herran luona astutuspuuhissa ja onneksemme astutus tällä kertaa onnistui! Toivottavasti astutus tuotti tulosta ja Uma odottaisi pentuja. Käytän sen heinäkuun alussa ultrassa, jolloin viimeistään pitäisi selvitä tuleeko pentuja.

Uma oli astutettavana tällä kertaa hyvin halukas kaiken aikaa, mutta kokemattomuus ja epävarmuus siitä näkyi. Se antoi kuten viimeksikin aina Jekun hypätä selkään, mutta sitten se alkoi epäröimään kun Jekku pääsi sen sisään. Uma on hyvin herkkä esim. kivulle ja reagoi kaikkeen nopeasti ja voimakkaasti. Kun sillä vähän sattui niin se alkoi vähän kiemurrella ja Jekku hyppäsi alas. Jekku halusi kovasti astua vain omassa rauhassa eikä ihmiset saaneet puuttua asiaan, joten sekään ei oikein onnistunut, että Umasta olisi pitänyt kiinni, ettei se kiermurtelisi. Lopulta kuitenkin Jekku sai astuttua Uman loppuun asti onnistuneesti. Kun koirat jäivät nalkkiin Uma oli yllättävänkin rauhallinen eikä hätääntynyt, kuten aluksi pelkäsin. Nalkkiin jääminen kun usein sattuu nartuilla hieman.

Ennen Uman juoksujen alkamista ehdimme kisaamaan keväällä melko paljon, mutta kovin hyviä tuloksia emme nyt yleensä saaneet. Umalla on taas vauhti kasvanut kovasti ja sen ohjaaminen on hieman vaikeutunut. Usein radat menivät muuten todella hyvin, mutta sitten Uma pääsi jossain vaiheessa livahtamaan väärälle esteelle, josta tulokseksi tulee silloin hylkäys. Pienestä oli siis usein kiinni. Onneksi Uma on vielä niin nuori, että sen kanssa ehtii hyvin kisata ja treenata pentujen teon jälkeenkin. Eiköhän me kovalla treenillä saada hiottua yhteistyömme toimivaksi, että saataisiin taas tuloksia kasaan. Myös omaa ohjaustani minun pitää yrittää todella paljon parantaa, sillä omista ohjausvirheistäni meillä virheet johtuu.

Viivin kanssa olemme harvakseltaan vähän treenailleet agilitya, mutta sillä ei tunnu olevan enää aivan samanlaista intoa lajiin kuin mitä sillä aiemmin on ollut. Viivillä on vieläkin todella paksu talviturkki, joten sillä tuntuu olevan myös liian kuuma agilityyn. Esteet se suorittaa hyvin mielellään, mutta se etenee hitaammin kuin aiemmin. Olenkin ajatellut leikata Viiville vähän kesätukkaa, jotta sillä ei olisi niin kauhean kuuma. Viivi tykkää myös uida ja kahlailla paljon, joten lyhyempi turkki olisi sen kanssa kätevämpi. Toisaalta olisi kiva myös käyttää se jossain näyttelyssä nyt tuon nykyisen komean turkkinsa kanssa, mutta pitää miettiä, Viivin hyvinvointi on kuitenkin tärkeämpää kuin näyttelyt.

Olin ilmoittanut molemmat koirat toukokuussa näyttelyyn Raaheen, mutta Viivi loukkasi ikävästi tassunsa lenkillä juuri näyttelyitä edeltävänä päivänä. Viivi ei siis päässyt osallistumaan, mutta Uman kanssa näyttelyssä kävimme. Viivin tassu onneksi parani täysin parissa päivässä. Uma ei ollut tuomarin mieleen ja se sai arvosanan H eli Hyvä.

Meillä on käynyt myös mukavia koiravieraita kyläilemässä. Erämessujen aikaan Uman veli Eränkävijät-sarjasta tuttu Äijä oli Oulussa edustamassa messuilla ja se kävi myös meillä kylässä isäntäväkensä kanssa. Koirilla oli hurjan hauskat leikit ja vauhtia oli. Äijä oli kasvanut ja komistunut kovasti ja sillä oli valtava turkki.

Tänään meille tuli päivähoitoon sijoitustyttöni Minni. Minni on aikuistunut kovasti ja siitä on tullut oikein kiltti ja tottelevainen. Todella ihana koira!

Julkaistu

Kisakuulumisia

Kevään aikana olemme treenailleet ja kisanneet Uman kanssa ahkerasti. Alkuvuosi meillä lähti vähän heikonlaisesti käyntiin kisrintamalla kun saimme monta kertaa putkeen hylkäyksiä kisoista. Umalla tuntuu vauhti kasvavan entisestään sen mukaan mitä enemmän treenaamme ja mitä enemmän se sitä mukaan innostuu lajista entisestään. Minulla on välillä melko isoja vaikeuksia olla ajoissa mukana ohjauksissa ja jos jään kovasti jälkeen Umasta niin hylkyjä tulee helposti kun Uma ehtii livahtaa väärälle esteelle. Pikkuhiljaa treenaaminen on kuitenkin tuottanut tulosta ja olen saanut hiettua omia ohjauksiani paremmaksi. Myös tuloksia ja sijoituksia kisoista on nyt tullut, mutta 0-tuloksia ei, joten luvia emme oel nyt saaneet. Ensi viikolla meillä olisi jälleen agilitykisat ja silloin suuntaamme Kokkolaan kisaamaan.

Tässä video kolmen viikon takaa Active Dogsin kisoista. Tuolloin saimme tulokseksi tuolta radalta 10vp ja sijoitus 3. myös toisella radalla sijoituimme kolmansiksi.

Kävimme myös tänään kisaamassa ja tässä video tältä päivältä. Tänään meillä tuli jälleen hylkyjä, mutta etenkin tähän jälkimmäiseen rataan olin hyvin tyytyväinen.

Viivin kanssa emme ole treenanneet nyt kovin ahkeraan agilitya, sillä se ei selvästi oikein innostu enää halleissa agilitysta vaan on niissä turhan rauhallinen ja hidas. Viime vuonna oli sama homma talvikaudella, joten odottelen nyt, että ulkokenttäkausi alkaisi. Ulkona Viivi on aina ollut energisempi ja innokkaampi.

Ilmoitin molemmat koirat pitkästä aikaa näyttelyyn, sillä menemme toukokuun alussa Raahen ryhmänäyttelyyn. Molemmilla on ainakin turkki oikean komeassa kunnossa niin toivotaan, että tuomarit tykkäisivät. Uman kanssa pitäisi vähän harjoitella kehäkäytöstä kun se ei vieläkään oikein osaa seistä ja ravata kovin nätisti. Etenkin kun kehässä on muitakin koiria ravaamassa niin Uma kaahottaa pää viidentenä jalkana eikä malta ravata kiltisti niiden mukana.

Odottelen kovasti, että Uman juoksut alkaisivat, jotta pääsisimme laittamaan Uman pennut alulle. Tein lopulta päätöksen, että yritämme tosiaan Jekku-uroksen kanssa uudestaan emmekö kokeile varsinaisesti kaksoisastutusta, mutta olen kysynyt Umalle varalle toista urosta siltä varalta, että Jekun kanssa astutus ei onnistuisikaan. Tämä toinen uros on myös oikein mukava ja komea koiraherra, joka oli minulla alunperinkin yksi vaihtoehto Umalle urosehdokkaaksi. Myös muutamaa muuta urosta harkitsin pitkään, mutta näissä yhdistelmissä oli esimerkiksi melko isoja riskejä kivesvikaisuuteen urospennuille tai jotain muuta pienempää terveysriskiä.

Olen välillä myös hieman harkinnut, että teettäisinköhän vielä Viivillä yhden pentueen toisin kuin alunperin suunnittelin. Viivi täyttää nyt kesällä 7 vuotta eli se on lapinkoirana melko nuori vielä. Suurin syy miksi mahdollisesti harkitsen sen käyttämistä vielä yhteen pentueeseen on, että pelkään, että mitä jos Uma ei saakaan jälkeläisiä tai jos Minni osoittautuu sopimattomaksi jalostuskäyttöön esim. terveytensä puolesta. Tällöin minulle ei jäisi yhtäkään koiraa jatkamaan tätä linjaa, mikä olisi mielestäni todella harmillista.

Viivin pentueet ovat olleet harmillisen pieniä, mutta kaikki  kolme sen jälkeläistä ovat olleet erinomaisia koiria. Etenkin toivoisin saavani vielä toisen Uman kaltaisen loistavan agilitylapinkoiran, joten haluaisin ehdottomasti joko Uman jälkeläisen tai sisaruksen.  Lisäksi koska Viivi on erinomaisessa kunnossa ja sen aiemmat pentueet olivat niin pieniä, niin uskon, että se jaksaisi hyvin hoitaa vielä yhden pentueen. Viivi oli myös eriomainen ja huolehtiva emo, joka selvästi nautti pentujen hoidota.

Ajankohta on vaan nyt hieman hankala. Aion nyt kuitenkin ensisijaisesti astuttaa Uman ja samaan aikaan koirille en halua pentueita. Toisaalta Viivin kanssa en ehkä viitsi odottaa enää sen sitä seuraavaan juoksuun kun sillä alkaa olla sitten taas jo vähän turhan paljon ikää mielestäni. Todennäköisesti siis käy nyt loppujenlopuksi kuitenkin niin, että Viivi ei enää pentuja tee ellei nyt sitten esimerkiksi kävisi niin, että Uman astutus epäonnistuu ja astuttaisinkin Viivin jolla juoksu tulee todennäköisesti hieman myöhemmin kuin Umalla. Eipä minulla toisaalta ole sille edes urosta tiedossa. 🙂

 

Julkaistu

Epäonninen astutusreissu

Matkamme Jekku-koiran luokse Nummelaan ei valitettavasti tuottanut haluttua tulosta tällä kertaa, sillä astutus ei onnistunut. Umalta oltiin mitattu progesteronitasoja ja ne pysyivät hyvin pitkään alhaalla. Olimme varautuneet lähtemään astutusmatkalle jo hyvin paljon aiemmin, mutta proget pysyivät alhaalla ja progesteronipiikki sillä tuli muistaakseni vasta juoksun kuudentenatoista päivänä. Tuolloin eläinlääkäri arveli, että koska juoksu oli jo niin pitkällä niin progesteronitasot alkaisivat todennäköisesti siitä hyvinkin nopeasti nousemaan ja suositteli, että koira yritettäisiin astuttaa jos esimerkiksi seuraavan päivän iltana tai sitä seuraavana päivänä. Lähdimme siis seuraavana päivänä ajamaan kohti Nummelaa.

Saavuimme melko myöhään perille. Lähdimme käyttämään Jekkua ja Umaa yhteislenkillä jossa ne pääsivät vähän tutustumaan toisiinsa. Pariskunta piti kovasti toisistaan ja etenkin Jekku oli oli hyvin innokas ja kiinnostunut Umasta. Uma oli aluksi vähän hämillään saamastaan huomiosta ja vingahteli kun innokas uros teki siihen niin kiihkeästi tuttavuutta. Uma kuitenkin myös käänsi häntäänsä Jekulle ja antoi sen haistella itseään tarkoin.

Lenkin jälkeen päästimme pariskunnan Jekun isäntäväen aidatulle takapihalle tutustumaan toisiinsa lisää. Aluksi Uma vähän pakeni innokasta Jekkua, mutta välillä malttoi pysähtyä seisomaan sille ja käänsi häntänsä sivuun antaen Jekun hypätä selkään. Jekulla oli kovasti intoa ja selkään se pääsi monta kertaa, mutta lopulta Uma aina kyllästyi ja luikahti alta karkuun. Lopulta Jekkukin alkoi uupumaan Uman hankaluudesta, joten siirryimme kokeilemaan sisätiloihin pienen lepotauon jälkeen.

Kun Jekku oli saanut vähän levätä ja hengähtää pääsivät ne yrittämään vielä sisällä Uman kanssa. Sama meno kuitenkin jatkui eli yritys oli aina hyvä, mutta sitten Uma luikahti alta pois. Kokeilimme myös, että olisin pitänyt Umaa loppuvaiheessa pannasta kiinni, ettei se karkaisi alta pois, mutta siitä se hermostui, jolloin myös Jekku hyppäsi alas selästä. Koirat myös selävästi kaipasivat omaa rauhaansa touhuun, joten emme halunneet puuttua liikaa. Lopulta jouduimme luovuttamaan ja päätimme kokeilla seuraavana päivänä uudestaan.

Seuraavana päivänä touhu jatkui tutulla kaavalla. Uma päästi toistuvasti Jekun selkäänsä, mutta ei malttanut loppuun asti. Tätä toistui kunnes molemmat koirat turhautuivat, joten emme voineet enää oikein mitään. Loppua kohden Uma alkoi olla myös haluttomampi päästämään Jekkua enää selkäänsä ja lähelleen. Harkitsimme vaihtoehtoja eli sitä, että olisimme jääneet vielä yhdeksi yöksi ja kokeilleet vielä seuraavana päivänä. Olihan kuitenkin mahdollisuus, että juoksu ei ollut vielä tarpeeksi pitkällä, sillä progesteronipiikistä oli ollut vasta niin vähän aikaa ja usein sen jälkeen menee vielä useampi päivä ennen kuin astutushetki on oikea. Päättelin kuitenkin itse Uman lisääntyvästä haluttomuudesta, että ehkä tässä tapauksessa Umalla tuo varsinainen kiima oli menossa ohi, koska se oli lopulta niin paljon haluttomampi kuin ensimmäisenä päivänä.

Koskaanpa tuota ei saa selville, että mikä olisi ollut asian todellinen laita. Olisiko sittenkin kannattanut odottaa vielä jos oikea aika olisi ollut vasta tuloillaan? Mietin kovasti sitä kysymystä: Mitä jos? Mitäs jos olisi pitänyt odottaa vielä yksi päivä.  Nyt kuitenkin kävi näin ja yritämme astutusta uudestaan seuraavasta juoksusta.

Mietin pitkään, että yrittäisimmekö Umalle seuraavalla kerralla jotain toista urosta. Tutkailin vaihtoehtoja hyvin paljon, mutta mikään muu uros ei tuntunut säväyttävän samalla tavalla kuin Jekku. Jekku tuntui alusta asti niin hyvältä vaihtoehdolta ja olen nyt erityisen tarkka tulevan pentueen isästä kun aion jättää pentueesta myös itselleni narttupennun josta toivoisin seuraavaa harrastus- ja jalostuskoiraani. Vielä en ole löytänyt oikein sopivaa muuta vaihtoehtoa, joten todennäköisesti yritämme Jekun kanssa uudestaan, mutta katselen varalta myös jonkun toisen sopivan uroksen ehdolle. Nyt olisi kova työ löytää tämä sopiva uros. Myös kaksoisastutusta olen harkinnut.

Aluksi astutuksen epäonnistuminen harmitti minua todella paljon. Jotain positiivistakin kutenkin asiassa on nimittäin ehdinpähän ainakin treenata ja Uman kanssa vielä kevään. Meillä oli agilityhommat niin hyvällä mallilla, että oli vähän säälikin jättää Uma nyt kisatauolle. Nyt kun asiat menivät niin kuin meni niin nyt voimme ainakin jatkaa agilitya. Pidimme tuossa joulu-tammikuun melkein kokonaan lomailua agilitysta, mutta nyt olemme aloittaneet jälleen treenaamaan. Myös Viivin kanssa olemme alkaneet treenaamaan ja se onkin palautunut oikein hyvin entiseen kuntoonsa. Seuraavat kisat meillä olisi tässä kuussa Pellossa, jonne ajattelimme siskoni Sannin kanssa matkata. Aion osallistua kisoihin molempien koirien kanssa, hauskaa kun ne kisaavat samassa luokassakin. Tässä videota Uman ja minun eilisistä agilitytreeneistä:

Lopuksi vähän kuvia joulukuulta koirien leikeistä kun meillä kävi hoidossa sijoitustyttöni Minni ja siskoni australianpaimenkoira Emma.