Blogi

Kävimme siis 5.2.2015 Oulaisissa ryhmänäyttelyssä ja Viivi ja Uma pääsivät molemmat kehään. Uma myös aivan ensimmäistä kertaa. Tuomarina meillä oli Jari Fors, joka olikin mielestäni tulloin melko tiukalla päällä, eikä eriä irronnut kovin monelle koiralle, vaikka hienoja koiria oli useampia tuona päivänä näytillä. Viivi ja Uma saivat molemmat tulokseksi eh eli erittäin hyvä. Viivi oli myös luokkansa toinen eikä avoimessa luokassa yksikään koira saanut eriä eli erinomaista. Tässäpä arvostelut:

Lumarja:

Musta valkoisin merkein, pienikokoinen. Oikeanmuotoinen pieni pää, hyvät korvat. Riittävä kaula. Kokonaisuuteen sopiva runko ja raajat. Hyvä häntä ja turkki. Kevyt liike, luonne oikea. Tulos JUN EH.

 

Kultalangan Wenus:

Musta vaalein merkein, mittasuhteiltaan oikea, lähes keskikokoinen. Oikeanmuotoinen kevyt pää, hieman kookkaat korvat. Vielä hieman kevyt runko. Takaraajoissa ulkokierteisyyttä. Riittävä häntä ja turkki. Normaali liike, luonne oikea. Tulos AVO EH2.

Itse olin hieman harmistunut, että tuomari ei kysynyt ollenkaan koirien ikiä, eikä junnukoiria käyty kopeloimassa ollenkaan eikä esim hampaita tarkistettu. Umakinhan oli juuri edellisenä päivänä täyttänyt sen vaadittavat 9kk, että pääsi edes osallistumaan. Tokihan se on vähemmän kehittynyt kuin huomattavasti vanhemmat kilpakumppaninsa. Viiviä tuomari puolestaan taisi luulla paljon nuoremmaksi kuin 5-vuotiaaksi synnyttäneeksi koiraksi. 🙂 Koiria myös juoksutettiin melko vähän, Viivin ja Uman molempien liikkeitä kyllä kehuttiin ja monen muun koiran liikkeitä tuomari kommentoi, ettei liikkeet olleet tarpeeksi tehokkaat. vähän tuommoisia pieniä liian siroja pirpanoitahan nuo minun koirani ovat, mutta onneksi tosiaan hyvin liikkuvia ja hyvä luonteisia! Mukavaa oli myös kun huomasi, miten tyytyväisiä koirat olivat kisapaikalla ja Umakin viihtyi hyvin näyttelyhäkissä, vaikka en ole oikeastaan ikinä pitänyt sitä itse häkissä. Viivi puolestaan sai jakaa häkin näyttelyissä mukana olleen portgalinvesikoiranartun kanssa, joka onkin Viivin mainio kaveri.

 

Ensi viikolla meillä olisi Kemissä Viivin kanssa agilitykilpailut ja varmaanhan se Umakin pitää ottaa mukaan katselemaan toimintaa. Seuraavat näyttelyt meillä näyttäisi olevan kesäkuun alussa Limingassa. Huomenna tytöt lähtevät lammaspaimeneen ja sehän se vasta mukavaa onkin! Ajattelin, että jos saisi koirien kanssa nyt kesällä treenailtua hyvin paimennusta niin Uman voisi ilmoittaa syksyllä paimennustaipumustestiin. Umalla vaikuttaisi olevan Viiviä enemmän paimennusviettiä ja luulen siitä saattaa tulla tulevaisuudessa melko päteväkin paimen.

 

Blogin päivitys on taas vähän jäänyt, mutta pitää toivoa, että tässä kesän myöten vähän aktivoituisin tässäkin. Huhtikuu on mennyt hieman muissa kiireissä, joten tämä kuukausi on mennyt kisoista tauolla ja seuraaviin agilitykisoihin menemme toukokuun puolella. Heti toukokuun alussa meillä on luvassa myös näyttelyt, joihin sekä Viivi, että Uma osallistuvat. Umallahan onkin ensimmäiset näyttelynsä tiedossa ja jännittääkin aika paljon mitä siellä Umasta sanotaan. Umahan on kyllä oikein nätti, mutta kyllä se on auttamatta vähän liian pieni kokoinen. Toivottavasti junnuluokassa annettaisiin hieman armoa, eikä sitä täysin tyrmättäisi. 🙂 Myös Viivillä on ollut pitkä tauko näyttelyistä, mutta odotan kyllä innolla sen osallistumista ja sen turkkikin alkaa olla jo aika kivassa kunnossa. Tuomarina meillä tuolla Oulaisten ryhmänäyttelyssä on Jari Fors. Viivi on käynyt kerran tällä tuomarilla ja onkin ihan mukavaa viedä Viivi uudestaan hänelle näytille.

Agilitykisoja näyttäisi olevan ensi kuussa enemmänkin ja myös muihinkin näyttelyihin ilmoitan varmaan molempia koiria. Ensimmäiset agilitykisat meillä näkyisi olevan jo heti näyttelyistä seuraavana viikonloppuna eli 9.5. kun matkaamme Kemiin kisaamaan. Myös tästä jo heti seuraavana viikonloppuna menemme todennäköisesti kisaamaan OKK:n kisoihin eli kiirettä pitää. Ajattelin myös kesäksi ilmoitella molempia koiria joillekin kursseille todennäköisesti Active Dogsille. Tällä hetkellä olemme olleet aika omatoimisia treenailijoita ja Umaakin olen nyt treenaillut vain lähinnä eräällä hallivuorolla itsekseni ja Viivin kanssa käymme Activella irtovuoroja ostamalla. Uman kanssa tahtoisin erityisesti treenailla nyt tokoa ja agilityn kanssa aloittaa kunnolla kunhan se täyttää vuoden ja voi alkaa ottaa hyppyjä. Agilityn alkaiden opettelu on alkanut sen kanssa oikein lupaavasti ja se onkin kyllä todella nopea ja innokas lajissa.

Vilkas kesä on siis ainakin näillä näkymin tiedossa! Lisäksi odottelen jo innolla sitä, että Uma olisi tarpeeksi vanha virallisia terveystarkastuksia varten. Myös Uman veli Äijä aiotaan terveystutkia. Mikäli pentujen tulokset osoittautuvat hyviksi, niin seuraava homma olisi alkaa suunnittelemaan Viivin seuraavaa pentuetta ja etsimään sille sopivaa urosta. Olen suunnitellut, että Viivi astutettaisiin ensi talvena kevät talvella, jolloin mahdollinen pentue syntyisi keväällä. Jännittävää on!

Olemme viettäneet pientä taukoa kisaamisesta ja treenamisesta Viivin kanssa Viivin juoksujen ajan. Nyt juoksut ovat kuitenkin loppuneet ja agilityn treenaus jatkuu entiseen iloiseen malliin. Kisojakin on tiedossa joista ensimmäiset ovat jo ensi sunnuntaina. Menemme viivin kanssa OKK:n kisoissa kolme rataa, kaksi agilityrataa ja yhden hyppyradan. Kävimme maanantaina treenaamassa Active Dogilla ja hyvinhän se sujui ainakin viivin psalta, mitä nyt itselleni oli muutamia melko vaikeitakin ohjauksia radalla, mutta Viivi voiti hienosti homman kotiin. Perjantaina menemme Viivin ja Uman kanssa OKK:n hallille treenailemaan lappalaiskoiravuorolle, mukavaa päästä Umankin kanssa vähän ihmisten ilmoille. Olen ajatellut ilmoittaa sen lähiaikoina jollekkin pennuille sopivalle tokokurssille, jotta pääsisi sitäkin tosissaan pikkuhiljaa kouluttamaan.

Myös näyttelyistä käymisestä olen alkanut molempien kanssa haaveilemaan ja eiköhän sitä viimeistään kevään tullen molempien kanssa näyttelyihin suunnata. Viivikin on alkanut pikkuhiljaa kasvattelemaan turkkiaan takaisin joka tippui melko olemattomaksi pennutuksen jälkeen. aivan entisensä se ei toki vielä ole, mutta hiljaa hyvä tulee. Uman turkki puolestaan on oikein komea. Sillä on tuuhea pentuturkki, joka on pikkuhiljaa alkanut vaihtumaan aikuisen karvaan joka sekin vaikuttaa oikein laadukkaalta. Myös Uman veljelle Äijälle on kasvanut oikein komea turkki Kilpisjärvellä.

Otin yhtenä päivänä kameran mukaan lenkille ja pitihän se vähän seisottaakkin tyttöjä, että sai ajankohtaisia rakennekuvia. Nättejä ne on molemmat vaikka ovatkin hieman eri tyyppisiä. Uman rakenteessa on aika paljon samaa näköä kuin sen isällä Uulalla. Naamatkin molemmilla on oikein nätit: