Viime päivinä otsikoissa on ollut uutisointia surullisesti päättyneestä pentutehdastapauksesta. Pielavedellä on paljastunut erään ison ja vanhan suomenlapinkoirakennelin karmeat olot, joihin on nyt puututtu ottamalla koirat välittömästi huostaan. Valitettavasti aikuisista koirista iso osa oli niin huonossa kunnossa, että ainakin 18 niistä piti lopettaa heti. Erityisen surullista asiasta tekee se, että näitä tapauksia on ollut lähivuosina aivan liian monta rotumme parissa eikä tällekään kasvattajalle tämä ollut edes ensimmäinen kerta kun hän on saanut tuomion eläinrääkkäyksestä. Silti toiminta on saanut jatkua vuodesta toiseen. Välillä toiminta on kai paremmin täyttänyt määräykset ja välillä huonommin. Tällä kertaa tilanne oli kuitenkin kärjistynyt aivan liian pahaksi korien kannalta. Täällä Ylen uutinen aiheesta.
Lappalaiskoira ry:llä on meneillään Puhdas lappalaiskoira-kampanja, jonka tarkoituksena on vastustaa rekisteröimättömien lappalaiskoirien tehtailua. Kampanjalla halutaan lisätä tietoutta siitä, millaisia riskejä rekisteröimättömän koiran hankkimiseen saattaa liittyä ja kerrotaan tietoja siitä, että mitä yleensä on taustalla mikäli joku kauppaa rekisteröimätöntä rotukoiraa. Itsekin olen ehdottomasti kampanjan kanssa samaa mieltä asiasta. Mikäli kahden rotukoiran jälkeläisiä ei rekisteröidä, on jokin asia hyvin todennäköisesti pielessä. Hinnassa mahdollisesti säästetty muutama satanen voi hyvin nopeasti kostautua ja moninkertaistua eläinlääkärikuluissa mikäli myöhemmin selviääkin hämäristä taustoista johtuvia terveysongelmia. Kun ostat rekisteröidyn pennun, voit tarkistaa esimerkiksi Jalostustietojärjestelmästä koirasi suvun terveystuloksia luuston ja silmäsairauksien osalta sekä selata Lappalaiskoirat ry:n sivuilta listauksia autoimmuunisairauksista, sekä geenitestatuista koirista. Lisäksi vastuulliset kasvattajat pyytävät usein jalostustoimikunnalta suosituksen suunnitellulle yhdistelmälleen, jonka saa mikäli yhdistelmässä ei ole liikaa riskitekijöitä perinnöllisten sairauksien osalta, sekä myös kertovat koiriensa suvussa esiintyvistä perinnöllisistä sairauksista ja mahdollisista riskeistä. Suomenlapinkoira kuuluu rotuna myös PEVISA-ohjelmaan eli perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan. Tämä tarkoittaa sitä, että pentuja ei saa rekisteriin, mikäli tietyt terveystutkimukset on koirien vanhemmille tekemättä.
Valitettava tosiasia kuitenkin on, että pentujen rekisteröinti tai kennelnimi ei aina riitä takaamaan sitä, että kaikki olisi kunnossa. Pennunostajan on otettava monia muitakin asioita huomioon kun valitsee kasvattajaa ja pentua. Esimeriksi tämä juuri otsikoissa ollut kasvattaja kasvatti vuosikaudet myös rekisteröityjä pentueita. Vasta rekisteröintikiellon saatuaan noin vuosi sitten, johtuen koirien liian huonoista oloista hän siirtyi kokonaan rekisteröimättömien koirien kauppaamiseen. Tätä ennen hän myi rekisteröityjä pentuja ja toimi jopa ulkomuototuomarina koiranäyttelyissä vaikka käsittääkseni kyseisen henkilön kasvatustyö useilla eri paikka kunnilla on ollut vähintäänkin kyseenalaista jo pitkään.
Itse olen todella tarkka sen suhteen, että mistä ostaisin koiran ja minkä kenneleiden kanssa tekisin yhteistyötä. Minä en halua tukea millään tavalla sellaista toimintaa, minkä itse tuomitsen ja tästä syystä en menisi esimerkiksi astuttamaan omia narttujani paikkaan minkä toiminnasta en pidä, sillä rahallinen hyöty mahdollistaa tällaistenkin paikkojen toimimisen. Mikäli kukaan ei ostaisi pentua tai tekisi muutakaan yhteistyötä kenneleiden kanssa, joissa koiria pidetään huonosti, niin toiminta ei voisi jatkua. Meillä muilla kasvattajilla ja tietenkin pennunostajilla on suuri vastuu tässä asiassa, sillä valitettavasti lainsäädäntö eläinten auttamiseksi on tällä hetkellä liian heikko. Eikä näitä eläinrääkkääjiä voi helposti muuttaa. Mikäli he eivät näe toiminnassaan mitään väärää, eivät he tule tapojaan muuttamaan ennen kuin on pakko.
Mistä sitten tunnistaa hyvän koirakasvattajan? Jokaisella on eri kriteerit sen suhteen mikä on hyvää kasvattamista ja mikä ei, mutta tässä hieman omaa näkemystäni asiasta millainen on luotettava ja asiallinen kasvattaja tai kenneli.
- Kasvattaja päästää pennunostajat kotiinsa/kenneliin katsomaan kennelin koiria ja pentuja.
- Koirien yleiskunto on hyvä, lihavuusaste on sopiva, turkit eivät ole takussa ja kynnet ovat leikattu
- Koirat asuvat turvallisessa ja siistissä elinympäristössä
- Koirat ovat hyväluonteisia
- Pennut saavat olla riittävästi ihmiskontaktissa ja tottuvat kodin ja arjen ääniin ja tapahtumiin, pennut eivät saa olla arkoja ja epäsosiaalisia.
- Kasvattaja on avoin. Kertoo avoimesti koiriensa taustoista ja lähisuvun terveydestä, ei jätä mainitsematta ikäviä asioita tai yritä kierrellä keskittymällä vain positiivisiin puoliin. Yhdistelmistä kerrotaan KAIKKI tiedossa olevat riskit sekä kerrotaan, mitä jalostusarvoa yhdistelmällä on rodulle.
- Yhdistelmän koirille on tehty riittävät terveystutkimukset ja geenitestit
Yllä mainitut asiat ovat mielestäni ehdottomat vähittäisvaatimukset kenelle tahansa pennunottajalle, mutta näiden lisäksi itselläni on vielä omia voimakkaita mielipiteitäni asioista, joita taas monet muut kasvattajat eivät sitten allekirjoita. Tarkoitukseni ei ole myöskään sanoa, että minun näkemykseni on välttämättä juuri se oikea eikä minulla ole mitään vastaan ihmisiä, joiden näkemykset poikkeavat omistani. Tässä seuraavassa listatut asiat edustavat vain omaa henkilökohtaista mielipidettäni siitä, että mitä vaatimuksia minulla on pentua hankkiessa sekä myydessäni omia kasvattejani.
- Minä en osta pentua paikasta, missä koirat asuvat ulkona tai erillisissä kenneltiloissa enkä myöskään myy pentua tällaiseen paikkaan. Oman kokemukseni mukaan suomenlapinkoira on niin sosiaalinen rotu, että se haluaa olla siellä missä ihmisetkin eivätkä ulkona häkissä eristyksissä ihmisistä. Koirien riittävästä aktivoinnista ja liikunnasta voi vastata muillakin tavoilla kuin pitämällä koiraa tarhassa ulkona 24/7.
- Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä liian suuria koira- ja pentuemääriä kenneleissä. Suomenlapinkoira on suomalainen alkuperäisrotu ja sitä on jalostettava tarkoin. Jokaisella yhdistelmällä tulisi olla jokin rotua eteenpäin jalostava tarkoitus eikä vain se, että pentuja tehdään myyntiä varten. Rodun kasvattamisen ei siis mielestäni pitäisi olla kenenkään päivätyötä. Pennusta haaveilevat voivat kyllä ihan hyvin odottaa ja harkita päätöstään hetken odotellessaan sopivaa pentua sen sijaan, että heille löytyisi pentu jättikennelistä kuin marketin hyllyltä heti kun sellaisen hankinta pälkähtää päähän. Itse mietin jokaista tulevaa yhdistelmää usein jopa useamman vuoden, pohtien onko sillä jotain annettavaa rodulle. En vain yksinkertaisesti jaksa uskoa, että kymmeniä pentueita vuodessa suoltavissa jättikenneleissä harkittaisiin jokaista pentuetta tältä kantilta vaan pentuja tehdään, koska ostajia löytyy.
- Jättikennelit sotivat omaa ideologiaani vastaan myös sen osalta, että haluan, että jokainen kennelin koira on rakastettu ja huolelle pidetty perheenjäsen ja yksilö. Minun mielestäni jättikenneleitä ei tarvita vaan pennun voi ihan hyvin ottaa myös pienemmästä kennelistä, jossa jalostukseen käytettävät koirat ovat hyvin hoidettuja ja rakastettuja lemmikkejä eivätkä tuotantoeläimiä. Rotumme parissa onneksi suurin osa kenneleistä on näitä pienempiä kotikenneleitä, joten valinnanvaraakin löytyy.
- Yksittäisten koirien pentuemäärät eivät saisi olla liian suuret. Tämänkin rodun parissa on ilmennyt ikävän paljon matadorijalostusta eli sitä, että yksittäinen uros tekee todella monta pentuetta. Tämä johtaa siihen, että rodun geenipooli kaventuu ja eri sukuisia koiria on vaikea löytää jalostukseen jolloin saatetaan joutua käyttämään sisäsiitosta, josta seuraa omia ongelmiaan. Tästä syystä suosin uroksia, joiden pentuemäärät ovat pieniä ja lähisukukin olisi lisääntynyt mahdollisimman vähän. Myöskään liian nuoria uroksia ei tulisi käyttää, sillä useat perinnölliset sairaudet puhkeavat vasta myöhemmällä iällä.
- Nartuille synnyttäminen ja imettäminen ovat raskaita kokemuksia, mikä vaatii pitkän palautumisajan. Narttuja ei saa astuttaa peräkkäisistä juoksuista eikä liian nuorta tai vanhaa narttua saa käyttää jalostukseen. Jokainen narttu on elävä ja tunteva yksilö eikä sitä saisi rasittaa liialla pentuemäärällä.
- Terveyttä tulisi olla tutkittu riittävän laajasti ja terveystuloksien tulisi olla riittävän hyvät. Suomenlapinkoirilla PEVISA:an kuuluvat vain lonkkien kuvaaminen ja silmäpeilaus. Omasta mielestäni D- ja E-lonkkaiset koirat eivät kuulu jalostukseen ja C-lonkkaisetkin vain yhdistettynä A-lonkkaiseen. Lonkkaideksien tulisi yhdistelmässä olla yli 100 eli rodun keskiarvio parempi. Lisäksi toivoisin, että ainakin toiselta yhdistelmässä olisi kuvattu kyynärät ja polvet 0 tuloksella, silmäsairauksiin ja autoimmuunisairauksiin ei saisi olla liikaa riskiä. Selän kuvaus edes toiselta koiralta yhidtelmässä olisi iso plussa ja samoin jalostustoimikunnan suositus yhdistelmälle olisi iso plussa.
- Suomenlapinkoirille on olemassa tällä hetkellä kolme geenitestiä, joilla voidaan selvittää koiran status sen suhteen onko se sairauksien osalta terve, kantaja vai sairas/riskissä sairastua. Nämä testattavat sairaudet ovat DM, prcd-PRA ja Pompen-tauti. Mikäli yhdistetään terve ja kantaja, voivat pennut olla korkeintaan tyyppiä kantaja eli eivät voi itse sairastua kyseisiin sairauksiin. Itse käytän jalostukseen vain yhdistelmiä, joissa nämä kolme sairautta ovat testattu yhdistelmän osalta niin, että statukset ovat tiedossa eivätkä pennut voi sairastua. Esimerkiksi sijoitusnarttuni Minni on kaikkien näiden osalta tyyppiä terve, joten sitä voi käyttää myös testaamattomien urosten kanssa eivätkä pennut voi sairastua.
- Koirien luonteesta ja/tai harrastusominaisuuksista tulisi olla jotain näyttöä sillä itse haluan harrastaa aktiivisesti koirieni kanssa. Haluaisin, että edes toiselta vanhemmista löytyisi luonnetesti- tai MH-tulos ja/tai edes toinen vanhemmista harrastaisi jotain lajia. Rauhallista koitikoiran elämää viettävästä koirasta voi olla vaikeaa tulkita muuten, että olisiko siinä potkua esimerkiksi ykköslajiini agilityyn vai ei. Tämä asia ei kuitenkaan ole prioriteeteissäni ykkösenä vaan voin tästä asiasta joustaa mikäli kaikki muu on ok.
Tällaisia mietteitä itselläni. Mahdollisesti unohdin listata vielä jotain. Painotan vielä sitä, että tosiaan eriäviä mielipiteitä hyvästä koiran pidosta on paljon. Esimerkiksi tuo asia, että ovat lappalaiskoirat ulko- vai sisäkoiria jakavat paljon mielipiteitä. Itse koen että lappalaiskoirat ovat enemmän paimenkoiria taustoiltaan ja ominaisuuksiltaan kuin itsenäisempia pystykorvatyyppisiä koria. Esimerkiksi jos päästän Uman yksin meidän pihallemme niin se tulee haukkumaan ovelle, että päästäkää sisään, sillä se ei halua olla ilman ihmisiä ulkona. Ihmisten kanssa taas se rakastaa ulkoilua ja liikuntaa yli kaiken. Viivi taas on hieman itsenäisempi ja se tykkää olla yksinkin ulkona muutamia tunteja kerrallaan. Sellainen esimerkiksi voisi olla Viiville hyvä, että se saisi olla työpäivien ajan tarhassa ja muun ajan sisällä ihmisten kanssa.
Suomenlapinkoirakasvattajia löytyy Suomesta n. 200, joten jokaiselle löytyy varmasti se sopiva ja omia ideologioita vastaava paikka mistä hankkia koira. Pennunottajia kehotan suureen tarkkaavaisuuteen ja kärsivällisyyteen, koirasta saa toivon mukaan ystävän itselleen n. viideksitoista vuodeksi, joten pentua valittaessa ei kannata hätiköidä. Jokainen varmasti toivoo tervettä ja hyväluonteista koiraa, joten kannattaa nähdä vaivaa, että sellaisen myös saisi.