Pennut ovat kasvaneet hienosti ja kaikki on mennyt oikein hyvin niiden kanssa. Uma on ollut alusta asti todella hyvä emo ja se edelleen ruokkii ja hoitaa pentujaan ahkerasti. Uma toipui synnytyksestä hienosti ja se vaikuttaa olevan palautunut jo mainiosti, mutta sillä on tippunut nyt paino aika paljon vaikka se syö edelleen runsaasti kun imettää edelleen ahkerasti. Olen nyt lisännyt entisestään sen ruokamäärää jos sen saisi hieman lihomaan. Pennuille maistuu hyvin sekä raksut, että raakaruoka, mutta eniten niiden mieleen on kuitenkin edelleen emon maito.
Pennut kävivät eilen sirutuksessa ja pentutarkastuksessa. Kaikilla oli kaikki hyvin eikä mitään huomautettavaa löytynyt, kovasti saivat pojat kehuja. Kaukon molemmat kivekset löytyvät jo ja Handella ja Toivolla löytyi molemmilla tällä hetkellä yksi kives. Eläinlääkäriä ja hoitajaa huvitti kun Kauko-pentu oli niin paljon vilkkaampi kuin Toivo ja Hande. Toivo ja Hande olivat tosi helppoja käsitellä ja tutkia, mutta Kaukolla oli kauhea meno päällä eikä se olisi millään malttanut olla aloillaan. Kauko onkin huomattavasti aktiivsempi tällä hetkellä kuin Toivo ja Hande. Muutenkin hauskoja eroja poikien luonteissa. Tässä pienet esittelyt pojista:
Hallakedon Poronjäkälä ”Hande”
Hande oli melkein koko pentuajan pentueen pienin, mutta viimeisen parin viikon aikana se on kasvanut muut kiinni ja kaikki pennut ovat nyt hyvinkin saman kokoisia keskenään. Rakenteeltaan Hande on lyhyt runkoinen ja se kantaa hyvin häntäänsä kippuralla selän päällä. Sen pää ja kuono ovat melko vahvat ja sillä on voimakas otsapenger. Karvapeitteeltään se on hyvin pörröinen. Handella on molemmissa takajaloissaan yksi kannuskynsi.
Luonteeltaan Hande on hieman vilkkaampi kuin Toivo, mutta ei yhtä vilkas kuin Kauko. Hande on hieman nössön oloinen, sillä sitä vähän huolettaa uudet asiat. esimerkiksi autoillessa ja ensimmäisiä kertoja ulkoillessa sitä vähän itketti, mutta pelokas se ei kuitenkaan ole. Hande on hyvin kiinnostunut ihmisistä eikä se ole yhtään arka. Hande on pentueen hiljaisin, se ei hauku ollenkaan, mutta leikkiessään se päästelee muita hassuja ääniä. Hande on hyvin ahne ja se onkin aina ensimmäisenä paikalla ruokakupilla.
Hande muuttaa asumaan Oulun Maikkulaan.
Hallakedon Pommerinvirna ”Toivo”
Toivo on hyvin tasapainoinen ja kaunis pentu. Se on roteva ja urosmainen ja sillä on todella kaunis pää ja ilme. Sillä on melko vahva luusto ja sopiva rungon pituus. Toivo kantaa häntäänsä selän päällä, mutta ei aivan yhtä tiukasti kuin Hande. Toivo on Handen tavoin pörröinen ja hyväturkkinen. Myös Toivolla on molemmissa takajaloissa yhdet kannuskynet.
Toivo on ollut alusta asti pentueen rauhallisin. Se on luonteeltaan hauska tuumailija ja se leikkii paljon itsekseen. Toivo ei juuri ota osaa Handen ja Kaukon painileikkeihin vaan se mieluummin istuskelee ja tuumailee omissa oloissaan ja leikkii yksin leluillaan. Toivo pitää todella paljon ihmisistä ja se kömpiikin mielellään aina tilaisuuden tullen syliin ja nukahtaa. Se ottaa hyvin uudet tilanteet ja paikat vastaan, mutta ei ole aivan yhtä rohkea kuin Kauko, joka ryntää aina ensimmäisenä tutkimaan uudet paikat ja tilanteet. Toivo viihtyy hyvin ulkona ja se tykkää leikkiä lumessa.
Toivon uusi koti sijaitsee Oulun Mäntylässä.
Hallakedon Paimenmatara ”Kauko”
Kauko on ollut alusta asti pentueen isoin ja se on myös hyvin roteva ja urosmainen. Se on hieman pitempi runkoinen, mutta myös raajakorkeus sillä on hyvä. Kaukon pää on vahva ja urosmainen. Kauko kantaa häntäänsä vähän löysemmin kuin veljensä. Se on myös hieman lyhytkarvaisempi kuin Hande ja Toivo. Veljiensä tavoin silläkin on yhdet kannuskynnet takajaloissa.
Kauko on luonteeltaan melkoinen äijä. Se on hyvin vilkas, mutta myös todella rohkea rämäpää, joka säntää aina ensimmäisenä tutkimaan kaikkea uutta. Kauko on kova kiusaamaan veljiään ja sillä riittää aina pisimpään virtaa. Kauko on hyvin kiinnostunut ihmisistä ja se tulee aina hurjalla vauhdilla luokse kun sitä kutsuu.
Kaukossa on mielestäni eniten potkua ja se vaikuttaa lupaavimmalta harrastuskoiraksi. Jätänkin Kaukoon jalostusoikeuden yhteen pentueeseen. Kauko muuttaa aktiiviseen ja harrastavaan kotiin Helsinkiin.
Sijoitusnarttuni Minni kävi meillä yökylässä perjantaina. Minnillä on luvassa ensi viikolla sen ensimmäinen näyttely kun menemme Kalajoelle ryhmänäyttelyyn. Siellä tuomaroimassa on Sakari Poti, jännä nähdä, että mitä Minnistä sanotaan. Minni on menossa myös toukokuussa Haapavedelle ryhmänäyttelyyn.
Meillä oli Minnin kanssa kovat nätötreenit perjantaina ja lauantaina. Meillä kotona Minnin seisottaminen onnistui jo aika hyvin, mutta saapa nähdä, malttaako Minni näyttelyissä seisoa paikallaan muiden koirien seassa kun se on niin vilkas.
Minni on harrastanut nyt ahkerasti agilitya emäntänsä Marian kanssa ja se onkin kehittynyt hienosti.