Minni-pentu muutti jo uuteen kotiinsa, jossa sillä onkin lähtenyt arki oikein mukavasti käyntiin. Minni vaikuttaa aika samanlaiselta reippaalta ja vilkkaalta riiviöltä kuin mitä Uma oli pentuna. Hiljaiselta tuntuu koti täällä Minnin lähdön jälkeen, mutta onneksi kovin pitkään meidän ei tarvitse toivon mukaan ilman pentuja olla.
Uman tulevat pentusuunnitelmat ovat hieman edenneet sillä urosvalinta on nyt tehty! Minulla oli useampi mukava vaihtoehto tulevan pentueen isäksi, mutta lopulta päädyin upeaan Jekku-herraan eli Cantavia Noitarumpuun. Yhdistelmästä lisätietoja kotisivujen Pentuja-sivulla.
Yhdistelmästä kysyin myös jalostustoimikunnalta ja yhdistelmässä ei ole riskejä perinnöllisten sairauksien osalta. Virallista jalostustoimikunnan suositusta yhdistelmä ei saa, sillä jalostustoimikunta ei anna virallista suositusta koirille joilla on kyynär- tai polvitulos 1 tai huonompi ja Uman toinen polvi on tuloksella 1. Uman polvi ei kuitenkaan ole ikinä vaivannut sitä eikä siitä kukaan ole tuon yhden eläinlääkärin lisäksi löytänyt mitään vikaa, joten en näe itse riskiä käyttää sitä yhidistettynä tervepolviseen urokseen.
Pennuista on tullut jo todella paljon kyselyitä, joten toivon kovasti, että pentueesta tulisi iso, jotta kaikille näille mukaville kodeille riittäisi oma pentunsa tästä pentueesta. Itsellänikin pukkaa jo kovasti pentukuumetta, joten odotan todella innolla tulevaa pentuetta.
Kävimme Uman kanssa pari viikkoa sitten kisaamassa ensimmäisen kokonaisen kisamme kakkosluokassa. Kisat olivat Kokkolassa ja menimme kolme rataa. Umalla oli todella paljon virtaa ja ensimmäiset kaksi rataamme menivätkin melko mönkään kun Uma haki jo niin kaukaa esteet etten itse pysynyt perässä ja näin Uma karkasi myös väärille esteille. Kolmannella radalla Umalla oli jo hieman enemmän malttia ja itsekin pysyin vähän paremmin perässä. Kovin sujuva tämäkään rata ei ollut, sillä Uma teki esimerkiksi isoja turhia mutkia radalla, mutta selvisimme kuitenkin virheittä ja saimme näin ensimmäisen LUVA:mme kakkosluokasta! Uma myös sijoittui luokassa toiseksi. Mahtavasti sillä on kyllä vauhtia ja potentiaalia, vielä kun saisin itse ohjauksen kuntoon ja juoksisin vähän kovempaa niin kyllä tästä hyvä tulisi.
Melkein sääli jättää Uma äitiyslomalle pian kun olen niin innostunut sen kanssa kisaamisesta, mutta onneksi Uma on nuori ja ehdin kisaaman sen kanssa paljon vielä pentujen teon jälkeenkin. Olen myös alkanut pikkuhiljaa nostattamaan Viivin kuntoa, joten alamme senkin kanssa taas pian treenaamaan agilitya ja kisaamaan kunhan sen kunto on taas entisellään. Kovin pitkään en varmaan enää Viivin kanssa kisaa agilitya, mutta ajattelin aloittaa sen kanssa kunnolla rallytoko-harrastuksen tämän jälkeen.
Lopuksi vielä vähän huonolaatuisia kuvia minun ja Uman menosta Kokkolan kisoista. Hyvin näkee kuvistakin tuon miten pahasti olen itse yleensä aina jäljessä, mutta onneksi Uma irtoaa hyvineteen ja esteille.
Myös Minni-pennusta toivotaan isona agilitykoiraa ja Minni onkin käynyt jo tutustumassa treeniympäristöön sekä hieman putkiin ja kontaktiesteillä kiipeilyyn. Kauhean rohkea ja reipas pentu se on ja sijoitusperheensä mukaan myös todella oppivainen.
Lopuksi vielä pieni mainostus. Viivin ensimmäisen pentueen toinen pentu eli Uman veli Hallakedon Lapinlemmikki eli Äijä, seikkailee joka sunnuntai tv-sarjassa nimeltä Eränkävijät. Äijä on kyllä upea koira ja on ollut ihanaa päästä seuraamaan sen seikkailuja Kilpisjärven upeissa maisemissa tässä tv-sarjassaki. Hyvä sarja muutenkin joten seuratkaa muutkin ihmeessä! Sarjan kaikki jaksot löytyvät myös Yle Areenasta.
Eränkävijät