Viivi synnytti 23.8.2016 n. viikon etuajassa kaksi pentua, nartun ja uroksen. Aluksi kaikki sujui hyvin, synnytys sujui helposti ja nopeasti ja Viivi alkoi heti hoitamaan hyvin pentujaan. Molemmat pennut olivat reippaita ja terveitä. Narttupentu imi heti hyvin ja osasi itse etsiä nisän, mutta uroksella oli hieman vaikeuksia löytää nisälle, joten se tarvitsi siihen vähän apua. Kun pentu oli autettu nisälle, se imi hyvin ja ahneesti, emme siis olleet huolissamme vaan ajattelimme sen oppivan kyllä aikanaan löytämään itsekin nisät.
Autoimme poikapennun eli Uuvanan, joka sen nimeksi olisi tullut, nisälle monta kertaa päivässä. Pentujen ollessa yhden vuorokauden ikäisiä, huomasimme, ettei Uuvanalla ole kaikki hyvin. Sen virkeys oli hieman laskenut ja se vaikutti väsyneeltä, eikä se jaksanut imeä enää kunnolla. Laitoimme sitä parin tunnin välein nisälle kuten aiemminkin, mutta se ei jaksanut imeä. Tuolloin annoin pennulle myös lämmintä hunajavettä, jotta se saisi energiaa ja hieman piristyisi. Hunajavesi tepsikin ensimmäisellä kerralla ja pian sen annon jälkeen Uuvana imi jälleen reippaasti Viivin maitoa.
Tämän jälkeen onni kääntyi. Aloimme syöttää Uuvanalle emonmaidon vastiketta ja pentuja vahvistavaa tahnaa, mutta pentu ei virkistynyt eikä myöskään kasvanut enää. Tyttöpentu eli Ulpukka pulskistui ja oli virkeä, mutta Uuvana vain kuihtui silmissä vaikka se saikin ravintoa vastikkeen ansiosta. Myös nisää sille tarjottiin edelleen, mutta sitä se ei alkanut enää kunnolla imemään. Olin useisiin eri kasvattajiin ja eläinlääkäriin yhteydessä ja hyvistä useista vinkeistä huolimatta pentua ei saatu enää parantumaan. Sillä oli riittävästi lämpöä ja ravintoa, mutta se heikkeni silti. Kitalaki oli normaali, se ulosti ja virtsasi normaalisti ja Viivi hoiti sitä kaikella rakkaudella. Vastiketta anoimme päivin ja öin kahden tunnin välein ja se sai myös nieltyä sen, muttei silti voimistunut.
Meillä oli tänään varattu eläinlääkärille aika klo 14.00. Olisin vienyt pennun näytille ja olisimme tehneet eläinlääkärin kanssa päätöksen, että kannattaako sen kanssa vielä yrittää vai täytyykö pentu lopettaa. Menin itse tänään aamulla töihin ja avomieheni Joonas jäi kotiin ruokkimaan pentua. Töissä ollessa minua kuitenkin huoletti liikaa Uuvanan tilanne ja lähdin aikaisemmin töistä kotiin. Joonas pääsi nukkumaan valvotun yön jälkeen ja aloin itse ruokkimaan pentua pienellä tuttipullolla, jossa oli vastiketta. Pentu tuntui viileältä sen saamasta lisälämmöstä huolimatta ja sen hengitys oli raskasta. Pentu nieli hitaasti eikä jaksanut imeä kunnolla tuttipulloa. Pikkuhiljaa elämä vain katosi siitä. Raskas hengitys lakkasi ja pennusta tuli eloton. Se kuoli kämmenelleni aivan hiljaa ja rauhallisesti. Viivi nuoli ja tökki kuonollaan huolestuneena elotonta poikastaan, mutta mikään ei tuonut sitä enää takaisin. Lopulta Viivi ymmärsi mitä oli tapahtunut ja antoi kiltisti ottaa pennun pois. Nyt Viivi hoitaa ahkerasti tyytyväistä ja pulskaa Ulpukkaa, joka meille jäi.
On niin surullista, että näin piti käydä. Mietin kaiken aikaa olisinko voinut tehdä jotain toisin ja että miksi näin kävi? Miksi kaikin puolin terveeltä vaikuttanut koiranpentu kuihtui vain pois. Uuvana oli niin kaunis ja täydellinen. Sille olisi ollut hyvä ja rakastava koti odottomassa, joka nyt ei saakkaan ihanaa Uuvana-pentua. Nyt voimme vain toivoa, että Ulpukan kanssa kaikki sujuisi hyvin, ja että siitä kasvaisi hieno ja terve koira. Jään ikuisesti kaipaamaan pientä Uuvana-pentua, jolla tulee olemaan aina paikka sydämessäni. En unohda sinua koskaan pieni rakas Uuvana.
Yksi vastaus artikkeliin “Lepää rauhassa Uuvana-pentu”