Minnun pennut ovat syntyneet!

Minnin ja Moskun pentue syntyi viime perjantaina. Tiineysvuorokausia Minnillä oli takana 60. Synnytys oli pitkähkö, mutta kaikki neljä pentua syntyivät hyvän kokoisina, reippaina ja elinvoimaisina. Kaksi pennuista ja narttuja ja kaksi uroksia, joten sukupuolijakaumakin oli tällä kertaa oikein tasainen! Myös ultrassa laskettu pentujen määrä oli nyt tällä kertaa juuri oikein. Harmi tietysti, että pentuja ei sen enempää tullut, kun niin monelle olisi ollut mahtavat kodit tiedossa, mutta tämäkin on hyvä määrä meille kun aiemmat pentueemme ovat olleet niin pieniä. Minni hoitaa pentujaan aivan täydellisesti ja kaikki neljä ovat todellisia kympin pentuja. Mahtavan työn siis on Minni tehnyt!

Tässä hieman raporttia synnytyksen etenemisestä. Mikäli olet herkkä tai yksityiskohtaisen synnytyskertomisen lukeminen ei kiinnosta sinua, kannattaa tämä blogipostaus jättää väliin. 😀

Seurailin Minnin lämpöjä noin viikon ajan enne synnytystä. Normaali lämpötila sillä on n. 38.5, mutta alkuviikosta sen lämmöt alkoivat tippua ja pysyttelivätkin koko viikon sitten hieman 38 alle. Loppuviikkoa kohti lämmöt laskiat lisää ja perjantaiaamuna ne olivat alle 37. Avautumisvaihe kesti Minnillä melko pitkään. Nukuimme Minnin kanssa kaksi synnytystä edeltävää yötä pentuhuoneessa ja etenkin juuri öisin se oli hyvin levoton ja sai jo supistuksia. Syömisen se lopetti jo torstaiaamuna ja ulkona käydessään se tyhjensi joka kerta suolistoa.

Ensimmäisen pennun synnytyksessä oli hieman haasteita sillä pentu oli Minnin kokoon nähden isokokoinen ja se syntyi takajalat edellä. Pentu tuntui juuttuvan synnytyskanavaan ja Minnilläkin kävi selvästi kipeää. Muutamien vahvampien ponnistusten jälkeen pentu kuitenkin pullahti maailmaan hyvinvoivana klo 13:35. Painoa tällä urospennulla oli syntyessään 325g eli se oli huomattavasti isompi kuin meillä on yleensä pennut olleet vaikka Minni on itse niin pikkuinen. 

Urospentu ”Hemuli”

Minni putsasi heti reippaasti pennun ja söi istukan. Pentu ryömi tämän jälkeen itse suorinta tietä nisälle imemään. Pennun imiessä seuraavat supistukset alkoivat. Niitä kesti melko pitkään ennen kuin pentu tuntui synnytyskanavassa. Tämä pentu oli tulossa oikein päin ulos, mutta se oli vieläkin isompi kuin ensimmäinen pentu ja silläkin oli vaikeuksia mahtua ulos. Minnillä oli taas kipuja ja se huusikin välillä melko kovaa. Avustin pentua hieman syntymässä ja lopulta sekin pullahti ulos oikein virkeänä ja eläväisenä. Tämä narttupentu painoi jopa 366g, joten ei ihmekään, että syntymä teki tiukkaa pienelle Minnille. Tämä pentu syntyi klo 15:00. Tämänkin pennun Minni hoiti hienosti ja pentu ryömi vauhdikkaasti itse nisille imemään.

Narttupentu ”Tuutikki”

Kolmannen pennun synnytys oli onneksi jo helpompi. Pentu oli pienempi narttupentu ja Minni ei tuntunut edes kunnolla huomaavan kun se syntyi, huomattuaan pennun, se puhdisti tämänkin reippaasti ja tämäkin pentu pienemmästä koostaan huolimatta oli yhtä reipas kuin aiemmat pennut ja se ryömi taistelemaan nisistä. Tällä pennulla painoa oli syntyessään 277g ja se syntyi klo 15:39.

Narttupentu ”Mymmeli”

Neljättä pentua saimme hetken odotella ennen kuin supistukset alkoivat, mutta niiden alettua pentu syntyi nopeasti ja helposti klo 17:14. Pentu oli urospentu jolla painoa oli syntyessään 290g. Tämänkin pennun Minni hoiti mallikkaasti ja pentu ryömi itse nisille imemään.

Urospentu ”Nipsu”

Todella onnistunut pentue siis! Olen todella iloinen, että nyt ei syntynyt yhtään heikompaa pentua vaan kaikkien kanssa on ollut alusta asti hyvin helppoa kun pennut ryömivät ja liikkuvat itse hyvin ja imevät vahvasti nisiä ja Minnillä tulee todella hyvin maitoa. Ainoastaan pentujen rauhallisuutta ja hiljaisuutta olen hieman ihmetellyt, mutta mitäpäs sitä huutamaan kun kaikki on hyvin. 🙂 Painoa kaikille on kertynyt koko ajan tosi runsaasti. Isoimmalle nartulle tuli ensimmäisen vuorokauden aikana painoa eniten lisää, jopa 52 grammaa. Pienimmälle nartulle painoa tuli vähiten lisää, mutta sillekin kuitenkin 29 grammaa eli painoonsa nähden sillekin tosi hyvin.

Olen kovasti ihaillut Minnin emontaitoja. Se on ihanan hyvähermoinen ja tyyni pentujen kanssa eikä hätäile mistään. Se hoitaa pentuja huolella, mutta ei hermostu jos joku pentu hieman itkee. Viivin ja Uman sydäntä raastaa pentujen itku, joten ne rupeavat itsekin heti itkemään ja hätäilemään jos joku pentu itkee. Ulkonakin Minni malttaa käydä juuri sopivasti. Se jättää pennut yhteen kasaan nukkumaan ja tulee sitten itse pentuhuoneesta ulko-ovelle ja pyytää ulos. Sisälle sillä on sitten takaisin sisälle melko kiire, tosin tänään se on jo hieman malttanut jättää pentujaan ja on jäänyt meidän kanssammekin viettämään aikaa ja leikkimään hetkeksi. Aivan ihana koira. <3

Kaikille pennut ovat alustavasti varattuja. Meille on suunnitteilla syksyksi pentue myös Umalle.

Pentuja odotetaan

Umalla ja Rymyllä tosiaan tärppäsi ja Uman synnytyksen ajankohta lähestyy pikkuhiljaa. Uma kävi tiineysvuorokaudella 28 myös ultrassa, jossa tiineys varmistettiin. Eläinlääkäri näke ultratessaan varmuudella viisi pentua, mutta todennäköisesti niitä olisi kuulemma 6. Hyvän kokoinen pentue siis tulossa! Myös Uman olemuksesta huomaa, että isohko pentue on tulossa sillä sen ulkomuoto muistuttaa jo nyt paljon jotain pientä tynnyriä. Mahalinja on laskenut ja vatsa tuntuu hyvin pinkeältä. Maha on levennyt myös paljon sivulle päin ja Uman nisät ovat tosi turvoksissa. Aiemmin ne myös punoittivat aika paljon, mutta nyt väri on taas vaalentunut.

Uma siskonsa Minnin kanssa pari viikkoa sitten

Uman vointi on ollut välillä aika tukala eikä se selvästikään nauti tiineydestä samalla tavalla kuin vaikka emonsa Viivi nautti. Viivi oli mielestäni koko tiineyden ajan oikein tyytyväinen oloonsa kun taas Uma on on lähinnä huolestuneen ja ihmettelevän oloinen. Tiineyden puolessa välissä Uma alkoi välillä käymään levottomaksi. Se vähän kuljeskeli ja läähätti paljon ja välillä myös vinkui hieman. Umalla alkoi ilmeisesti melko aikaisessa vaiheessa painamaan maha virtsarakkoa, sillä se alkoi aina herättämään meidät aikaisin aamulla kun halusi ulos pissalle. Työpäiviemme aikana sillä tuli pari kertaa pissa sisälle. Nyt olemmekin koittaneet rytmittää työaikojamme niin Joonaksen kanssa, että emme molemmat olisi koko päivää pois, että toinen voisi käyttää välillä päivällä Uman ulkona. Nyt ensi viikosta alkaen kun synnytys lähestyy pikkuhiljaa niin alamme tekemään Joonaksen kanssa niin, että jompi kumpi olisi aina kotona tekemässä etänä töitä, jotta voimme vahtia, että milloin synnytys käynnistyy.

Uma astutuksen aikoihin

Umalla on nyt vuorokausia takana 50. Se sen huolestuneisuus on jo mielestäni vähän vähentynyt ja se on enimmäkseen rauhallinen. Nukkuu hyvin yöt, mutta herättää aamulla aikaisin meidät päästämään sen pissalle. Laitoimme muutama päivä sitten Umalle jo pentulaatikon valmiiksi, mutta se ei ollut vielä lainkaan kiinnostunut siitä pesäpaikkanaan. Eilen Uma yritti tehdä pesää eteisessämme olevaan koirien kevythäkkiin niin keksin kokeilla, että tykkäisikö Uma jos pentulaatikon päällä olisi jokin peite. Uma kun on aina tykännyt nukkua paikoissa joissa on jonkinlainen katto. Laitoin pentulaatikon päälle lakanan ja Uma otti paikan heti omakseen. Ilmeisesti tuollainen luolamainen paikka sopii hyvin tuollaiselle alkukantaiselle koiralle. Nyt Uma pötköttelee tyytyväisenä luolassaan ja petailee sinne pesää.

Hyvin on siis kaikenkaikkiaan tiineys sujunut. Umalla on ollut valtava ruokahalu ja se on ollut aika tiukkana muille koirille vaikka on normaalisti tosi nössö muiden koirien kanssa. Jos joku muu koira hössöttää liikaa Uman lähellä niin se ärähtää hieman ja lähtee itse pois. Siskoni iäkäs aussienarttu on meillä nyt viikonlopun hoidossa ja jopa sille Uma on pitänyt kuria. Jännästi tuo tiineys muuttaa tuota käytöstä kun pitää huolehtia mahassa olevien pentujen hyvinvoinnista.

Uma tiineysviikolla 5