Kategoria: Yleinen

Ulpukka pentumme eli Minni, kuten sitä sen uudessa kodissa aletaan kutsumaan kasvaa hyvin ja on reipas ja iloinen koiranpentu. Minni on nyt 3-viikkoinen ja se liikkuu ja leikkii jo paljon. Minnillä on valtava ruokahalu ja se syö jo Viivin maidon lisäksi reippaasti paljon kiinteää ruokaakin. Viivi on hoitanut alusta asti pentuaan erinomaisesti ja myös Uma on ihana ja huolehtiva isosisko. Pentu saa meillä jo seikkailla melko paljon pentulaatikon ulkopuolellakin ja sen lempi puuhaa on härnätä Umaa, joka on ihanan kiltti ja varovainen noin pienenkin pennun kanssa. Kiva nähdä, että Uma on noin fiksu pennun kanssa niin hoitaa varmasti omatkin pentunsa mainiosti.

Uma kävi tänä viikonloppuna kisoissa OKK:lla. Lauantaina meillä oli kaksi rataa joista ensimmäisellä tuli liian monta kieltoa ja näistä hylky. Kovasti oli Umalla vauhtia enkä aina ehtinyt ohjaamaan sitä kunnolla, josta kiellot johtuivat. Toinen rata menikin sitten todella hyvin ja tulokseksi saimme 0vp, sijoitus 1, luva ja serti! Näin Uma nousi siis kakkosluokkaan ja tänään pääsimme kisaamaan kakkosluokkaan.

Kakkosluokan radat olivatkin sitten meille vielä turhan vaikeita tänään, mutta hauskaa meillä oli ja vauhtia piisasi tänäänkin vähän liikaa. Saimme siis hylyn molemmilta radoilta, mutta hyviä pätkiä oli molemmilla radoilla. Uman kanssa on välillä vaikeaa radoilla sen vuoksi, että se etenee niin pitkälle minun edelleni niin se saattaa helposti livahtaa väärälle esteelle jos en ole ajoissa ohjaamassa oikein. Seuraavat kisat meillä on ensi kuussa Kokkolassa.

Minni on kyllä ihana ja reipas pentu. Olen todella onnellinen, että sille löytyi hyvä ja harrastava sijoituskoti ja vieläpä ihan tästä Oulusta. Ihanaa päästä seuraamaan läheltä sen kasvua. Myös Uman tulevasta pentueesta on ollut jo paljon kyselyitä ja hienoja koteja on tiedossa Umankin pennuille. Myös urosvalinta alkaa olla pikkuhiljaa tehty, mikäli myös jalostustoimikunta hyväksyy urosehdotuksen. Julkaisen lisää tietoja tulevasta isäehdokkaasta kunhan asiat vähän varmistuvat lisää.

Loppuun vielä vähän pentukuvia. 🙂

Viivi synnytti 23.8.2016 n. viikon etuajassa kaksi pentua, nartun ja uroksen. Aluksi kaikki sujui hyvin, synnytys sujui helposti ja nopeasti ja Viivi alkoi heti hoitamaan hyvin pentujaan. Molemmat pennut olivat reippaita ja terveitä. Narttupentu imi heti hyvin ja osasi itse etsiä nisän, mutta uroksella oli hieman vaikeuksia löytää nisälle, joten se tarvitsi siihen vähän apua. Kun pentu oli autettu nisälle, se imi hyvin ja ahneesti, emme siis olleet huolissamme vaan ajattelimme sen oppivan kyllä aikanaan löytämään itsekin nisät.

Autoimme poikapennun eli Uuvanan, joka sen nimeksi olisi tullut, nisälle monta kertaa päivässä. Pentujen ollessa yhden vuorokauden ikäisiä, huomasimme, ettei Uuvanalla ole kaikki hyvin. Sen virkeys oli hieman laskenut ja se vaikutti väsyneeltä, eikä se jaksanut imeä enää kunnolla. Laitoimme sitä parin tunnin välein nisälle kuten aiemminkin, mutta se ei jaksanut imeä. Tuolloin annoin pennulle myös lämmintä hunajavettä, jotta se saisi energiaa ja hieman piristyisi. Hunajavesi tepsikin ensimmäisellä kerralla ja pian sen annon jälkeen Uuvana imi jälleen reippaasti Viivin maitoa.

Tämän jälkeen onni kääntyi. Aloimme syöttää Uuvanalle emonmaidon vastiketta ja pentuja vahvistavaa tahnaa, mutta pentu ei virkistynyt eikä myöskään kasvanut enää. Tyttöpentu eli Ulpukka pulskistui ja oli virkeä, mutta Uuvana vain kuihtui silmissä vaikka se saikin ravintoa vastikkeen ansiosta. Myös nisää sille tarjottiin edelleen, mutta sitä se ei alkanut enää kunnolla imemään. Olin useisiin eri kasvattajiin ja eläinlääkäriin yhteydessä ja hyvistä useista vinkeistä huolimatta pentua ei saatu enää parantumaan. Sillä oli riittävästi lämpöä ja ravintoa, mutta se heikkeni silti. Kitalaki oli normaali, se ulosti ja virtsasi normaalisti ja Viivi hoiti sitä kaikella rakkaudella. Vastiketta anoimme päivin ja öin kahden tunnin välein ja se sai myös nieltyä sen, muttei silti voimistunut.

Meillä oli tänään varattu eläinlääkärille aika klo 14.00. Olisin vienyt pennun näytille ja olisimme tehneet eläinlääkärin kanssa päätöksen, että kannattaako sen kanssa vielä yrittää vai täytyykö pentu lopettaa. Menin itse tänään aamulla töihin ja avomieheni Joonas jäi kotiin ruokkimaan pentua. Töissä ollessa minua kuitenkin huoletti liikaa Uuvanan tilanne ja lähdin aikaisemmin töistä kotiin. Joonas pääsi nukkumaan valvotun yön jälkeen ja aloin itse ruokkimaan pentua pienellä tuttipullolla, jossa oli vastiketta. Pentu tuntui viileältä sen saamasta lisälämmöstä huolimatta ja sen hengitys oli raskasta. Pentu nieli hitaasti eikä jaksanut imeä kunnolla tuttipulloa. Pikkuhiljaa elämä vain katosi siitä. Raskas hengitys lakkasi ja pennusta tuli eloton. Se kuoli kämmenelleni aivan hiljaa ja rauhallisesti. Viivi nuoli ja tökki kuonollaan huolestuneena elotonta poikastaan, mutta mikään ei tuonut sitä enää takaisin. Lopulta Viivi ymmärsi mitä oli tapahtunut ja antoi kiltisti ottaa pennun pois. Nyt Viivi hoitaa ahkerasti tyytyväistä ja pulskaa Ulpukkaa, joka meille jäi.

On niin surullista, että näin piti käydä. Mietin kaiken aikaa olisinko voinut tehdä jotain toisin ja että miksi näin kävi? Miksi kaikin puolin terveeltä vaikuttanut koiranpentu kuihtui vain pois. Uuvana oli niin kaunis ja täydellinen. Sille olisi ollut hyvä ja rakastava koti odottomassa, joka nyt ei saakkaan ihanaa Uuvana-pentua. Nyt voimme vain toivoa, että Ulpukan kanssa kaikki sujuisi hyvin, ja että siitä kasvaisi hieno ja terve koira.  Jään ikuisesti kaipaamaan pientä Uuvana-pentua, jolla tulee olemaan aina paikka sydämessäni. En unohda sinua koskaan pieni rakas Uuvana.

Viivi kävi maanantaina tiineysultrassa ja näkyihän siellä olevan pentuja tulossa. 🙂 Viivin tiineys on nyt noin puolessa välissä, joten jännityksellä odotamme miten loppu odotusaika sujuu ja montako pentua sieltä lopulta syntyy. Ultrassa ei näkynyt kovin montaa pentua, joten kovin suurta pentuetta ei ole odotettavissa. Kyselyitä pennuista on tullut, mutta etenkin mahdollisia urospentuja voisi olla vapaana ja lisäksi etsin sijoituskotia yhdelle narttupennulle, mikäli pentueessa on narttuja.

Olemme ostaneet avomieheni Joonaksen kanssa talon, joten ehdimme muuttaa uuteen kotiimme mukavasti ennen Viivin pentujen syntymää. Talomme sijaitsee Oulun Välivainiolla eli melko lähellä Oulun keskustaa. Uudessa kodissamme onkin mukavasti pennuilla tilaa kasvaa ja temmeltää, kovaa pentukuumetta tässä jo itsellänikin pukkaa, joten voi olla hieman vaikeaa luopua kaikista tämän pentueen pennuista. Suunnitelmissani olisi jättää keväällä Uman tulevasta pentueesta yksi pentu kotiin. Kovasti on minulla nyt mietinnät menossa, että mihin urokseen Uman kohdalla päädyn. Ajattelin käyttää Uman myös syksyllä jalostustarkastuksessa ja talvella luonnetestissä. Myös Uman polvet aion tutkituttaa varalta uudestaan, hyvin ovat koivet pelanneet, eivätkä ole koskaan oireilleet yhtään millään tavalla.

Olemme käyneet Uman kanssa kaksissa agilitykisoissa sitten viime päivityksen. Matkasimme Ylöjärvelle asti Agirotu-tapahtumaan ja yövyimme Tampereella leirintäalueella. Lauantaina tapahtumassa kisasimme kaksi tavallista rataa ja sunnuntaina osallistuimme lappalaiskoirien joukkueessa joukkueviestikisaan, mikä olikin oikein hauska kokemus. Joukkueemme koostui medilappareista ja joukkueen nimi oli Lapinkullankaivajat. 🙂 Joukkueemme osallistui myös pukukulkueeseen, jossa oli lukuisa määrä upeasti pukeutuneita joukkueita ja hienoimmat puvut palkittiin. Meidän joukkueemme ei valitettavasti voittanut, vaikka lahjukset tuomareille olivatkin hyvät ja joukkueemme nimeen viittaavat. 😉

Lisäksi kävimme Uman kanssa Kokkolassa Klag #18-tapahtumassa kisaamassa. Kisat pidettiin märissä merkeissä Kokkolan leirintäalueella ja kenttä oli todella haastavassa kunnossa sateiden vuoksi. Itsekin kaaduin radalla liukastuttuani märällä nurmella kaksi kertaa. Menimme kahden päivän aikana yhteensä 4 rataa joilta tulokseksi saimme kaksi 15 rataa, yhden hylyn ja yhden 10. Yllättäen myös voitimme kisan tuolla 10 virhepisteen radallamme. Osallistujia tuolla oli paljon, mutta nollia ei ykkösissa tuolla juuri tullut haastavien ratojen ja todella märän ja liukkaan pohjan vuoksi. Vaikeaahan se oli juosta kun piti koko ajan varoa ja myös Umaa inhotti märkyys todella paljon, se kun inhoaa kaikkia lätäköitä eikä suostu niihin juoksemaan. Ohessa video tuolta voittoradaltamme, videolla näkyy myös komea kaatumiseni.