Meillä eletään hieman huolestuneita aikoja, sillä Viivi on sairastunut kohtutulehdukseen. Viivi alkoi tiputella hieman verta vaikkei sillä ole juoksu ja se on myös nuollut itseään aika tiheään joten veimme sen eläinlääkäriin. Muuten sillä ei ollut mitään oireita ja se oli täysin oma iloinen itsensä. Eläinlääkärissä todettiin samaa, että se vaikuttaa oikein hyvinvoivalta ja eläinlääkäri uskoi, että sillä olisi joku muu tulehdus kuin kohtutulehdus, esim. emätintulehduksessa oireet voivat olla tuollaisia. Ultrassa kuitenkin havaittiin nestettä kohdussa joka kertoo kohtutulehduksesta.
Kohtutulehdus usein huomataan koirilla siitä, että koira alkaa juomaan ja virtsaamaan tiheästi, mutta Viivillä ei tuollaista ollut ollenkaan. Viivillä on onneksi pysynyt koko ajan kohdunsuu auki, joten neste on päässyt kohdusta ulos. Mikäli kohdunsuu sulkeutuisi, niin kohtu täyttyisi tulehdusnesteestä ja repeäisi ellei koiran kohtua leikattaisi ajoissa. Viivin tilanne ei onneksi ehtinyt mennä tähän ja neste on päässyt ulos, jolloin vointi on pysynyt hyvänä.
Eläinlääkärissä kävimme keskiviikkona, jolloin Viiville aloitettiin antibioottikuuri. Leikkauksella ei ollut niin kiire, että olisi pitänyt heti leikata koska tosiaan neste on päässyt ulos. Leikkausaika Viiville varattiin perjantaille, toki jos sen tilanne olisi muuttunut eilisen aikana niin leikkausta oltaisiin aikaistettu. Viivin vointi on edelleen oikein hyvä ja odotamme parhaillaan leikkausta, joka on parin tunnin päästä.
Eläinlääkäri sanoi keskiviikkona, että todennäköisesti tulehdus olisi tällä kertaa voinut parantua ihan vain antibiooteillakin, koska se ei ollut ehtinyt kehittyä vielä kovin pahaksi, mutta todennäköisesti tulehdus olisi uusinut myöhemmin uudestaan seuraavien juoksujen yhteydessä. Esim. täällä lisää tietoa kohtutulehduksesta.
Kannattaa ehdottomasti narttukoiran omistajien tutustua tähän, jotta osaa mahdollisessa sairastapauksessa tunnistaa oireet ajoissa, jotta koiraa voidaan auttaa ajoissa. Hoitamattomana kohtutulehdus aiheuttaa koiralle nopeastikin tuskallisen kuoleman. 🙁 Tässä myös taas nähtiin se kuinka väärässä tämä yhä jonkin verran elävä uskomus on, että pennuttaminen ehkäisisi kohtutulehdukselta. Jotkut tosiaan edelleen kuvittelevat, että nartulla kannattaisi sen takia tehdä pennut, että sille ei tulisi kohtutulehdus, vaikka näillä asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään.
Toivottavasti Viivin leikkaus sujuisi hyvin ja se paranisi pian. Olin ilmoittanut Viivin pitkästä aikaa agilitykisoihinkin, harmi ettei se nyt pääse osallistumaan.
Toinen harmillinen uutinen on, että Uma ei tullut tiineeksi eli emme saaneet tälle kesälle pentuja. Jekku-uroksen kanssa oli tosiaan yksi onnistunut astuminen, mutta se ei sitten tällä kertaa riittänyt. Uman seuraava juoksu sijoittuu todennäköisesti marras-joulukuulle, jolloin se astutetaan uudelleen eri uroksella. Toivottavasti tällä kertaa tärppäisi ja saisin viimein Umalle kauan odotetun pentueen!
Uman kanssa emme päässeet kesän aikana kisaamaan agilityssa kun odottelin lähes loppuun asti, että saisiko se pentuja vai ei. Uma kävi kyllä ultrassa ajallaan, joka näytti tyhjää, mutta sillä oli melko vahvat valeraskauden oireet niin odottelin, että olisiko sille sittenkin tulossa pentu tai pari, jotka eivät vain olisi näkyneet ultrassa. Yhdet kisat ehdimme käydä pari viikkoa sitten ja ne eivät menneet kyllä ollenkaan putkeen. Umalla on ollut nyt ulkokentillä pahoja keskittymisvaikeuksia ja se ottaa paljon häiriötä kentän laidalla tapahtuvista asioista. Hallissa kun olemme treenanneet niin on mennyt tosi hyvin. Ensi viikolla meillä olisi taas Uman kanssa kisat, saapa nähdä miten silloin käy.
Uma ja Viivi kävivät myös yhdessä näyttelyssä kesällä. Yllätyksekseni Uma menestyi tällä kertaa oikein hyvin sillä sen tulokseksi tuli ERI2, SA, PN3. Eli laatuarvostelun tulos erinomainen, sijoittui luokkansa toiseksi, oli sertin arvoinen ja sijoittui paras narttu luokassa kolmanneksi. Olen niin tyytyväinen, Uma kun ei ole ikinä ennen saanut edes ERI:ä. Tuomarikin oli tiukalla päällä niin tulos yllätti paljon.
Viivi ei ollut ihan niin paljon tuomarin mieleen, sen tulos oli EH3 eli erittäin hyvä ja luokkansa kolmas.
Myös Minnistä on kasvanut oikein kaunis nuori koira. Se kävi meillä viime viikonloppuna hoidossa ja tykkään kyllä aivan kauheasti sen luonteesta. Se on niin iloinen ja rohkea ja kiltti. Se on huomattavasti kovempi kuin Viivi ja Uma josta tykkään kovasti Minnissä, Viivin ja Uman ohjaajapehmeys kun välillä hieman haittaa treenatessa kun niitä ei voi kieltää mistään kun regoivat kaikkeen negatiiviseen palautteeseen niin voimakkaasti. Minni ei paljon hätkähdä vaikka sitä kieltäisi jostain, enemmänkin se on vaikea saada uskomaan jos sitä kieltää kun se ottaa kaiken leikkinä eikä ota ihmisiä tosissaan. Onneksi se on nykyään niin kiltti, että harvemmin sitä tarvii mistään kieltää.
Minni olisi tarkoitus terveystutkituttaa tulevan talven aikana. Mikäli sen terveystulokset on hyvät niin teetän sillä yhden pentueen kunhan se on sopivan ikäinen. Toivotaan, että Minnin terveystulokset ovat hyvät ja saadaan jalostuskäyttöön näin hyväluonteinen koira!
