Kävimme molempien koirien kanssa Kajaanin ryhmänäyttelyssä 5.6.2016, jossa tuomarina meillä toimi Reino Korpela. Lapinkoiria oli näyttelyyn ilmoitettu hurja määrä, joten miten suurempia odotuksia minulla ei näyttelymenestyksen suhteen ollut. Sijoituksia ei arvatenkaan tullut, mutta molemmat koirat saivat oikein kivat ja itsensä näköiset arvostelut.
Viivin arvostelu:
Musta vaalein merkein. Keskikokoa selvästi pienempi, mittasuhteiltaan kuitenkin sopiva. Kaunis pää jossa hyvä ilme. Sopiva raajaluusto, sopivat kulmaukset. Hyvä häntä, liikkuu riittävällä askelmitalla, AVO ERI.
Uman arvostelu:
Musta valkoisin merkein. Pieni kokoinen, mitan alarajoilla oleva narttu, jolla kokonaisuuteen sopiva kevyen oloinen pää. Hyvät silmät ja korvat. Hyvä kaula ja runko, hyvät kulmaukset. Liikkuu hieman lyhyellä askelmitalla, NUO EH.
Tuomarin mieleen olivat siis huomattavasti isommat koirat kuin Viivi ja Uma. Ohessa vielä Oona Heikkisen ottama kuva Viivistä ja Paula Martiskaisen ja Titta Repon ottamat kuvat Umasta:
Kävimme viime viikonloppuna myös agilitykisoissa molempien koirien kanssa ja Uma avasi oman kisauransa todella mallikkaasti. Heti ensimmäisenä päivänä se nappasi molemmilta radoilta nollat, LUVA:t ja voitti molemmat luokat. Myös Viivin kanssa meni hienosti ja se teki ensimmäisella radalla oikein nopean nollan ja toisella radalla vitosen kun pudotti yhden riman. Harmillisesti jäi taas LUVA kuitenkin saamatta sillä Viivi sijoittui nopeasta menosta huolimatta kolmanneksi nollaradallaan ja vain kaksi ensimmäistä sai LUVA:n vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Toisella radalla Viivi sijoittui toiseki vitosellaan. Ohessa videot molempien koirien yhdistä radoista.
Uma:
Viivi:
Toisena päivänä meillä ei ollutkaan Uman kanssa enää niin paljon onnea matkassa. Ensimmäisellä radalla Uma karkasi pahasti lähdöstä ja minulla tulio tästä syystä niin kiire edetä, että juoksin esteen siivekkeeseen pahki ja kaaduin. 🙂 Pasi Parkkinen onnistui ikuistamaan tästä mainion kuvankin:
Minun ja Uman hämmennys tapahtuneesta oli molemminpuoleinen ja Uma tästä suutahtaneena karkasi jopa radalta hetkeksi. Jatkoimme kuitenkin karkaamisen jälkeen radan loppuun ja hienosti tuo pikkukoira viiletti loppuradan. Toisella radalla Uma kyllä pysyi tällä kertaa hyvin lähdössä, mutta jäin siitä huolimatta jo melko alussa pahasti jälkeen ja Uma pääsi luikahtamaan väärään putken päähän ja tästä meille tuli hylky. Menimme kuitenkin luonnollisesti radan loppuun jälleen ja hienosti meni loppurata. Viivin kanssa menimme sunnuntaina vain yhden radan, joka sujui radan vaikeuteen nähden iha ok ja tulokseksi saimme 10 ja Viivi sijoittui toiseksi. Kakkosten radat olivat tuona päivänä todella haastavat, joten olen kyllä tyytyväinen tuloksemme.
Olen mielettömän ylpeä kyllä Umasta. Uskon, että siitä tulee vielä todella hyvä agilitykoira. Se on todella nopea lapinkoira ja se rakastaa agilityä. Sitä pystyy ohjaamaan melko kaukaa ja sen estehaku on erinomainen. Myös kepit sillä ovat hämmästyttävän nopeat ja varmat ja se osaa hyvin itse hakea ensimmäisen keppivälin. Se on kyllä oppinut todella nopeasti. Vaikea uskoa, että se on vasta alle kaksi vuotias ja miten vähällä treenillä se on kaiken oppinut. Emme ole käyneet edes ainuttakaan agilitykurssia vaan olemme treenanneet vain itsekseen ja välillä ostaneet irtotunteja Active Dogsilta ja siskoltani Sannilta. Olen kyllä niin onnellinen siitä, että jätin Uman itselleni enkä myynyt tai sijoittanut sitä niin kuin alunperin aioin. Joskus sitä on vain luotettava omaan vaistoonsa ja nyt osui vaisto oikeaan kun aavistin, että tämä pentu minun kannattaa pitää. <3
Uma aloitti nyt heti kisojen jälkeen juoksun, joten nyt pidämme sen aikaa kisa- ja treenitauon sen kanssa, mutta menemme luultavasti heti ensi kuussa Kokkolaan agilitykisoihin molempien kanssa. Myös Viivin juoksua toivon tässä pian alkavaksi, jotta se voitaisiin astuttaa pian. Myös Umalle olen hieman haaveillut pentuja ensi keväälle, mikäli raaskin keskeyttää mahdollisesti silloin hyvin käynnissä olevan kisauramme pentujen teon ajaksi. Uman pentueesta haluaisin jättää myös yhden pennun kotiin, eli kovaa pentukuumetta pukkaa.