Paljon on ehtinyt taas tapahtua viimeisimpien blogikuulumisiemme jälkeen. Päivittelen nykyään vähän harvemmin blogia ja kirjoittelen ajankohtaisempia kuulumisiamme Facebookissa Hallakedon kennelin ryhmän puolella. Mikäli kiinnostaa lukea meidän ja kasvattien kuulumisia ja nähdä kuvia ja osallistua kesksteluun tai olet vaikka kiinnostunut hankkimaan meiltä pennun, pistä toki liittymispyyntöä ryhmään! https://www.facebook.com/groups/hallakedonkennel/
Tässä hieman myös koostetta tänne blogin puolelle kuulumisistamme.
Minnin pennut muuttivat kesällä uusiin koteihinsa. Hyvin on pennuilla sujunut ja ovat olleet oikein pidettyjä perheenjäseniä uusissa kodeissaan. Pennuista sijoitusnarttuani Iinestä olen päässyt tapaamaan muutaman kerran ja samoin myös Oulussa asuvaa Oivaa. Vilkkaita ja hauskoja riiviöitä tuntuvat olevan kaikki.
Umalle oltiin suunniteltu pentuetta Kassu-uroksen kanssa, mutta onnistuneesta astutuksesta huolimatta Uma ei tullut tiineeksi ja pentuja ei saatu. Tämä harmitti todella paljon, sillä näimme palon vaivaa, jotta astutus saatiin onnistumaan. Uman juoksu jostain syystä vain kesti ja kesti ja tärpit alkoivat vasta juoksun 21. päivä eli todella myöhään. Kassun olin hakenut alunperin viikoksi meille, mutta tuona aikana tärpit eivät vielä ehtineet alkaa. Palautin Kassun sen kotiin Jyväskylään ja jäin vielä itse sinne muutamaksi päiväksi. Lopulta tärpit tulivat ja astutus onnistui, mutta ehkä tuo yksi onnistunut astuminen ei sitten riittänyt kun pentuja ei tullut.
Uma on tarkoitus astuttaa uudelleen nyt tulevana keväänä ja pitkän harkinnan jälkeen teimme päätöksen, että kokeilemme nyt tällä kertaa uroksella, joka asuisi lähempänä meitä, jotta astutuksen onnistumiseen olisi paremmat mahdollisuudet, mikäli Uman juoksu venyisi taas tai tärppien oikeaa ajankohtaa olisi muutoin taas vaikea määrittää. Onnekseni ihan Oulussa asuuki yksi oikein sopiva hieno lapinkoirauros. Minulle ennetään tuttu Sammu, joka asustaa Uman isän Uulan kaverina Oulun Tuirassa.
Sammu on vilkas, mutta tasapainoinen, fiksu ja komea uros, josta olen aina pitänyt kovasti. Sen luonne, suku ja ulkonäkö ovat minulle oikein mieluisat. Myös jalostustoiminnalta yhdistelmä sai suosituksen, joten mitään isompia terveysriskejäkään yhdistelmässä ei ole. Päivitin myös nettisivujen pentue-sivua, jonne kirjoittelin ajatuksistani pentueen takana. Käy lukemassa!
Muilta osin meille kuuluu aikalailla samanlaista kuin ennenkin. Syksyllä meillä jäi Uman kanssa agilityn treenaaminen ja kisaaminen vähemmälle kun odottelin, että odottaisiko se pentuja. Joulun alla kävimme sen kanssa peri kertaa treeneissä ja hyvinhän se kulki tauosta huolimatta. Tammikuussa alamme taas treenaamaan ja kisaamaan sen kanssa. Viivi on viettänyt leppoisia eläkepäiviä ja retkeillyt ja mökkeillyt paljon myös ystävieni mukana. Viivistä on hauskaa saada välillä vähän omaa aikaa Umasta lähteä omille reissuilleen meidän kaveripariskunnan mukaan.
Entinen sijoitusnarttuni Minni on ollut iloinen kun sai kotiin mukaan pentunsa Iineksen, joka jäi minun omistukseeni sijoitusnartukseni. Mikäli Iineksen terveystulokset osoittautuvat hyviksi sen ollessa aikuinen, teetän sillä jossakin vaiheessa yhden pentueen. Luonteensa puolesta Iines vaikuttaa tällä hetkellä oikein mukavalta koiralta, tosin se on selkeästi pehmeämpi kuin emonsa Minni.
Syksyllä pidimme myös mukavan ja onnistuneen kennelviikonlopun Kiimingissä. Viikonlopun aikana treenasimme kahtena päivänä aamusta agilitya Kiimingin koirakoulun kentällä, sekä kävimme iltapäivällä lammaspaimenessa vanhempieni kotitilalla Kiimingin Huttukylässä. Lammaspaimennusta meille koulutti siskoni Sanni. Ohessa kuvia viikonlopulta. Loput kennelviikonloput kuvat löydät kuvagalleriasta.
